Palvelua voidaan käyttää kahdella tavalla:
- Omamittaus: Potilaat mittaavat itse INR-arvonsa, jonka perusteella terveydenhuollon henkilöstö määrittää tulevat lääkeannokset. Potilas näkee annosteluohjeet mobiilisovelluksesta.
- Omahoito: Potilaat mittaavat itse INR-arvonsa ja määrittävät lääkeannokset itse. Terveydenhuollon henkilöstö näkee arvot ja lääkeannokset (= etämonitorointi).
Palvelun tuottaja on tehnyt viidellä paikkakunnalla todelliseen käyttöön perustuvan seurannan 58 potilaan osalta. Tämän perusteella ennen etämittausta TTR (time in therapeutic range) oli 70,71 % ja etämittausjakson lopulla 75,72 % (ero ei ole tilastollisesti merkitsevä). Ennen etämittausta potilaista 13 oli tavoitetasossa TTR > 80 %, jakson lopussa tavoitetasossa oli 29 potilasta (ero on tilastollisesti merkitsevä). Tuloksista on nähtävissä, että osalle potilaista etämittaus sopii hyvin ja hoitotasapaino paranee, mutta toisaalta on potilaita, joille se ei sovi ja hoitotasapaino huononee.1
Palvelun tuottajalla on menossa tutkimuksia todellisista käyttö-tilanteista.1 Palvelun tuottajan tyytyväisyyskyselyn mukaan sekä potilaat että organisaatiot ovat olleet palveluun tyytyväisiä.1
Systemaattiset katsaukset
Aiheesta on julkaistu systemaattisia katsauksia2,3,4, joiden perusteella omamittaus ja omahoito ovat vähintään yhtä hyviä kuin tavallinen hoito.
Cochrane-katsauksessa tarkasteltiin omamittausta ja omahoitoa yhdessä. Tromboembolisten tapahtumien suhteellinen riski (relative risk, RR) laski tavalliseen hoitoon verrattuna (RR = 0.58; 95 %:n luottamusväli CI [0.45, 0.74]), mutta suurten vuotojen riskissä (RR = 0.95; 95 %:n CI [0.80, 1.12]) tai kuolleisuudessa (RR = 0.85; 95 %:n CI [0.71, 1.01]) ei ollut eroja. Tarkasteltaessa vain omahoitoa riski laski tromboembolisten tapahtumien (RR = 0.47; 95 %:n CI [0.31, 0.70]) ja kuolleisuuden (RR = 0.55; 95 %:n CI [0.36, 0.84]) osalta, mutta suurten vuotojen suhteen ei ollut eroa. Pelkkää omamittausta tarkasteltaessa tromboembolisten tapahtumien (RR = 0.69; 95 %:n CI [0.49, 0.97]) riski laski, mutta suurten vuotojen tai kuolleisuuden osalta riski ei laskenut. 16 tutkimuksessa raportoitiin INR-arvoista tavoitetasolla (tests in range). Näistä 15:ssä tulokset paranivat omamittaus- tai omahoitoryhmissä. Huomioitavaa on, että näytön laatu ei ollut kovinkaan hyvä yhdessäkään mukaan otetuista tutkimuksista.2 Kaikkien tutkimusten osalta on huomioitava, että omamittaus- ja omahoitopotilaat ovat mitanneet INR-arvoja useammin kuin tavallisessa hoidossa olevat. Tutkimuksissa mittausväli on tyypillisesti ollut yksi viikko ja todellisen käytön seurannoissa kaksi viikkoa. Tavallisessa hoidossa INR-arvoja mitataan kerran kuukaudessa. Tämä tiheämpi INR-arvojen mittaus voi olla osatekijä parempaan hoitotasapainoon.
Kaikissa tutkimuksissa tuodaan esiin, ettei omamittaus tai omahoito sovi kaikille potilaille. Potilasvalintaan tulee siis kiinnittää erityistä huomiota ja alkuvaiheessa hoidon onnistumisesta on syytä seurata tarkasti. Tutkimuksissa käytetyt etämonitoroinnin palvelut ovat olleet erilaisia, kaikki perustuvat kuitenkin henkilöstön ja potilaiden välisen yhteydenpidon toteuttamiseen digitaalisin menetelmin.
Muuta tutkimuksissa havaittua
Todellisen käytön seurantatutkimuksia laajemmalla potilasjoukolla ja pidemmällä seuranta-ajalla on julkaistu useampia. Näistä Espanjan tutkimuksessa loppupäätelmäksi tuli, että omamittaus ja omahoito ovat vähintään yhtä vaikuttavia kuin tavallinen hoito5. Tanskan rekisteritutkimuksessa verrattiin omahoitoa suoriin antikoagulantteihin (DOAC). Tutkimus osoitti, että omahoito on turvallista ja vaikuttavaa asianmukaisesti koulutettujen potilaiden osalta. Omahoitopotilailla on pienempi riski aivohalvaukselle kuin DOAC-hoidossa olevilla, riskeissä ei ollut eroja suurten vuotojen tai kuolleisuuden osalta.6
HTA-arvioinnit
Englannissa NICE on arvioinut omamittausta ja omahoitoa vuonna 2014.7 Kanadan CADTH selvitti 2021 potilaiden ja omaisten kokemuksia.8 Ruotsissa selvitettiin vuonna 2015 omamittauksen ja omahoidon kustannusvaikuttavuutta.9
