Tarinat

Neljästä osaprojektista koostuva tutkimushanke koskee isoa joukkoa, sillä naisista ja lapsista noin 30 prosenttia ja raskaana olevista 40–50 prosenttia potee raudantarvetta.

– Raudanpuutetta myös seulotaan melko tehokkaasti osana neuvoloitten rutiineja, kertoo hankkeen johtaja, osastonylilääkäri Liisa Laatio OYS Lasten ja naisten osaamiskeskuksesta.

Hän kertoo, että äitiyspoliklinikalle tulee paljon lähetteitä odottajien rautainfuusioihin äitien esitettyä asiaa neuvolassa. Joukossa on myös odottajia, jotka käyttävät suun kautta otettavaa rautaa ja joilla ei ole anemiaa.

– Pelkän raudanpuutteen indikaatiolla annetut rautainfuusiot ovat myös ongelmallisia. Kaikki raudanpuutteen aiheuttamiksi ajatelluista oireista kärsivät potilaat eivät kuitenkaan saa niistä apua. Tutkimusnäyttökään ei ole oikein vakuuttavaa, ainakaan toistaiseksi, Laatio sanoo.

Nyt tavoite on tutkia, mikä on ilman anemiaa esiintyvän raudanpuutteen ja eri hoitovaihtoehtojen merkitys lasten ja äitien terveydelle. Tutkimuskokonaisuus paneutuu asiaan niin väestön, yksilön kuin kudostenkin tasolla. Osaprojekteista yksi kattaa myös työssäkäyvät miehet ja naiset.

Laajan kokonaisuuden tutkimuksista monet ovat ensimmäisiä laatuaan. Hankkeen tavoitteena on jatkossa luoda näyttöön perustuvat kansalliset raudanpuutteen ja anemian seulonta- ja hoitokäytännöt.

Hankkeiden tuloksena arvioidaan syntyvän 10–15 kansainvälistä julkaisua sekä lukuisia väitöskirjoja.

–  Tutkimushanke on tärkeä, koska raudanpuute on todella yleinen vaiva, johon on olemassa erityyppisiä hoitoja, Laatio sanoo. Näiden hoitojen tehoa ja haittoja ei läpikotaisin tunneta indikaatiolla, jossa rautaa annetaan ilman, että potilaalla on anemiaa.

Laatio sanoo, että myös kustannustehokkuuden vuoksi hoitojen hyödyt on arvioitava, erityisesti kun potilaina ovat sekä äiti että sikiö.

– Kun hyödyt tunnetaan, voidaan kohdistaa hoidot niille, jotka niistä hyötyvät. Esimerkiksi rautainfuusioiden merkitystä sikiölle ei oikein tunneta.

Riskejä syntyvälle vauvalle

Raudanpuute aiheuttaa esimerkiksi väsymystä, hengästymistä, sydämen rytmihäiriötuntemuksia sekä levottomien jalkojen oireyhtymää. Raskauden aikana raudanpuuteanemiaan liittyy kasvanut riski muun muassa ennenaikaiseen synnytykseen ja sikiön kasvun hidastumiseen, ja sillä on osoitettu haittaa lapsen aivojen kehitykselle. Myös liian korkeaan hemoglobiinitasoon liittyy riskejä.

Tutkimuskokonaisuuden neljästä osaprojektista ensimmäinen analysoi alkuraskauden raudanpuutteen yleisyyttä ja sen muutoksia eri vuosikymmenillä. Tutkimus hyödyntää Biopankki borealiksen äitiyskohorttiaineistoa.

Toinen osaprojekti, FERPPI-tutkimus selvittää istukan vajaatoiminnan ja äidin lihavuuden merkitystä sikiön raudanpuutteen kehittymiselle. Tutkimus on osa dosentti Jaana Nevalaisen johtamaa PEPPI-tutkimusta.

Tässä osaprojektissa etsitään myös kliiniseen käyttöön soveltuvia biologisia merkkiaineita sekä äidin että sikiön raudanpuutteen kehittymiseen ja sen vaikutusten ennustamiseen. Lasten pitkäaikaisterveydestä kerätään tietoja aina 15-vuotiaiksi saakka.

– Tähän tutkimukseen on tullut laajennus, jossa tutkitaan vauvojen napaverinäytteestä raudanpuutetta uudella markkerilla, jolla sikiöaikaisesta raudanpuutteesta saadaan tietoa luotettavammin.

Kolmas osaprojekti FinnFER on satunnaistettu monikeskustutkimus, jossa selvitetään suonensisäisen rautainfuusion merkitystä äidin ja lapsen raskaus- ja lapsivuodeajan terveydelle ja elämänlaadulle. Tutkittavaa ryhmää ovat raskaana olevat, Oulun ja Turun yliopistollisissa sairaaloissa synnyttävät naiset, jotka potevat raudanpuutetta.

Terttu-säätiön jakama 10 000 euron apuraha kohdistetaan neljänteen osaprojektiin, jossa selvitetään ferritiinimääritysten yleisyyttä ja matalan ferritiinitason yhteyttä sairastavuuteen avoterveydenhuollon potilailla ja työterveyshuollon asiakkailla. Aineistona käytetään AvoFER-rekisterin aineistoa, johon on kirjattu jo jopa 200 000 ferritiinimääritystä. Raudanpuutteen ja sen korjautumisen yhteyttä oire- ja sairausdiagnooseihin selvitetään.

Yhteistyössä näissä tutkimushankkeissa ovat Oulun ja Turun yliopistolliset sairaalat, Oulun ja Turun alueen äitiysneuvolat, Biopankki Borealis sekä Suomen Terveystalo Oy.

Tutkimusryhmän muita päätutkijoita ovat LT Hilkka Nikkinen, LT, prof. Kaarin Mäkikallio, LT Pekka Pinola sekä LT ja dos Jaana Nevalainen.