Jenni Kärsämä, lähihoitaja
Lastenteholla lähihoitajana työskentelevä Jenni hoitaa päivittäin vakavasti sairaita pikkupotilaita. Työssä viehättävät erityisesti yhteystyö perheiden kanssa ja lapsista huokuva elinvoima.
Mitä teet työksesi?
Työskentelen lähihoitajana OYSin Lastenteholla, Vastasyntyneiden teho- ja valvontahoitotyön yksikössä. Yksikössäni hoidetaan keskosia sekä sairaita vastasyntyneitä.
Mitä työpäiväsi pitävät sisällään?
Työpäiväni ovat vaihtelevia suppeanlaisesta erikoisalasta huolimatta, koska hoidettavan potilaan kunto voi vaihdella paljon ja työtehtävät sen mukana: hoidan pikkupotilaita alle yhden kilon painoisesta, hengitystuessa olevasta keskosesta aina jo toipuvaan, kotiinlähtevään ja täysiaikaiseen vastasyntyneeseen asti. Työhöni kuuluu perushoitoa, vanhempien ohjausta muun muassa hoidossa, imetyksessä ja kotiutumisessa, teho- ja valvontahoitopotilaan voinnin kokonaisvaltaisia seurantaa sekä määräysten toteuttamista. Hoidan itsenäisesti non-invasiivista hengitystukea tarvitsevaa vauvaa, mutta intuboidun potilaan hoitamiseen voin myös osallistua sairaanhoitajan työparina. Vanhempia kanssa yhteistyö on myös iso osa työpäiviäni.
Miten päädyit näihin tehtäviin?
Olen valmistunut lähihoitajaksi vuonna 2006. Valmistumisen jälkeen sain viimeisestä harjoittelupaikastani töitä heti valmistuttuani: työskentelin siis OYSin lasten sisätauti-, infektio- ja päivystysosastolla yhtäjaksoisesti 6 vuotta. Välillä olen ollut omia lapsiani hoitamassa kotona ja lisäksi olen työskennellyt lyhyen aikaa myös päiväkodissa.
Nykyisen työni vastasyntyneiden teholla, tuttavallisemmin vasy-teholla, aloitin vuonna 2016. Sattumoisin tänne oli tarvetta juuri lähihoitajalle ja minulla edellisessä yksikössä loppumassa työt.
Opiskellessani suunnittelin työskenteleväni päiväkodissa, mutta erikoissairaanhoitoon lasten parissa tykästyin niin että en enään vaihtaisi!
Mikä työssäsi on kiinnostavinta?
Lasten ja perheiden parissa työskentely on minulle mieleistä. Lapsipotilaiden hoitaminen on palkitsevaa, vaikka tilanteet voivatkin olla rankkoja. Lapsissa on elinvoimaa ja kykyä sopeutua. Esimerkkinä muistan työuran alussa mielikuvani lasten syöpäosastosta synkkänä ja ahdistavana paikkana. Kuitenkin siellä ensimmäistä kertaa käydessäni, huristeli minua käytävällä vastaan potkumopolla kovaa vauhtia etenevä pieni potilas.
Miten palaudut töistä?
Tällä hetkellä teen osittaista työaikaa, joten harvemmin palautumisessa on ongelmaa. Kuitenkin jos takana on kiireisiä vuoroja, osaan ottaa rennosti ja karsia arkisia tehtäviä paremmalle jaksamiselle. Liikunta on myös tärkeää, tosin epäsäännöllinen vuorotyö tuo omat haasteensa säännöllisesti liikkumiseen.