Tarinat

Pohjois-Suomen terveydenhuollon tukisäätiö haluaa vuosittain antaa tunnustusta hyvinvointialue Pohteella työs­ken­te­le­väl­le toh­to­ri-do­sent­ti-­ta­soi­sel­le klii­nik­ko­tut­ki­jal­le, jo­ka po­ti­las­työn­ ohel­la te­kee ak­tii­vi­ses­ti tut­ki­mus­työ­tä, toi­mii in­nos­ta­va­na esi­merk­ki­nä, opet­taa, kan­nus­taa ja tu­kee mui­ta se­kä tut­ki­mus- et­tä po­ti­las­työs­sä. Tunnustus on myönnetty aiemmin kuudelle kliinikkotutkijalle.

Erika Jääskeläinen on toiminut tutkijana koko työuransa, reilun 20 vuoden ajan ja tehnyt samalla potilastyötä erikoislääkärinä OYS Psykiatrian neuromodulaatioyksikössä. Jääskeläiselle Vuoden tutkijan -tunnustusta esittäneiden perusteista nousee esiin, että Jääskeläinen on tunnollinen, pitkäjänteinen, kriittinen ja luova tutkija, jota ajaa halu ymmärtää asioita.

Jääskeläisen tutkimusaiheet liittyvät psykoosin ennusteisiin ja psykoosilääkkeiden hyötyihin ja haittoihin. Hänen työnsä merkityksestä kertoo se, että hän on tehnyt yli 100 tieteellistä julkaisua. Lisäksi hänen tutkimusryhmänsä vahvaan näyttöön skitsofreniasta toipumisesta on viitattu lähes tuhannessa eri tieteellisessä julkaisussa. Tutkimusanalyysi on vaikuttanut merkittävästi käsitykseen skitsofrenian ennusteesta.

–Tutkijan työssä parasta on se, että saa selvittää, tutkia ja tuottaa jotain uutta. Siten saa varmuutta myös potilastyöhön. On ihanaa oppia uutta ja kehittyä työssään, Jääskeläinen sanoo.

Tutkimustyöhön on tullut uutta ulottuvuutta, kun kokemus kliinisestä työstä ja yhteiskunnan toiminnasta on kasvanut.

–Nykyään entistä enemmän merkitystä on sillä, että tutkimuksella voi aidosti parantaa ihmisille tarjottavaa hoitoa ja pyrkiä vaikuttamaan yhteiskunnan toimintaan.

Yhteiskunnallinen keskustelija

Erika Jääskeläinen haluaa tuoda yhteiskunnalliseen keskusteluun tieteen ääntä, etenkin kun keskustelu sosiaali- ja terveydenhuollon säästöistä ja psykiatrisesta hoidosta käy vilkkaana. Hän kokee, että näin tulevaisuutta voidaan rakentaa paremmaksi.

–  On erittäin tärkeää tuoda perustasolle ennalta ehkäiseviä toimia ja investointeja. Mutta emmehän me vain unohda nykyisessä tilanteessa niitä kaikkien haavoittuvimpia eli vakavimmin sairaita?

Jääskeläinen nostaa ratkaisukeinoja esiin tuoreesta oululaisesta tutkimuksesta. LT Tuomas Majuri osoitti tutkimuksessaan, että vaikka ihminen olisi sairastanut skitsofreniaa tai muita psykooseja pitkään, hän voi palata työmarkkinoille.

–  Tämä tarkoittaa, että meidän on panostettava sairauden alkuvaiheen ammatilliseen kuntoutukseen, mutta sitä ei saa unohtaa myöhemmässäkään vaiheessa. Tuetun työllistymisen menetelmä (IPS, individual placement and support) on Suomessa käytössä vakavien mielenterveyshäiriöiden hoidossa. Se pitäisi ottaa käyttöön myös Pohjois-Pohjanmaalla.

Väitöskirjatutkija Jonna Tolosen työryhmä on kerännyt aineiston vaikeaa mielenterveyshäiriötä sairastavista nuorista aikuisista, jotka osallistuivat asumispalveluita ja psykiatrista kuntoutusta yhdistävään kuntoutukseen.

– Asumiskuntoutuksen yhdistäminen muihin psykiatrisiin hoitoihin on hyödyllistä ja auttaa muun muassa siinä, että sairastunut kykenee siirtymään asumaan itsenäisesti.

Alkuvaiheessa kuntoutukseen tulleista 33 prosenttia asui itsenäisesti, kuntoutuksen jälkeen heitä oli jo 69 prosenttia. Seuranta-ajan jälkeen, muutama vuosi kuntoutuksen päättymisestä itsenäisesti asuvien osuus oli jo 78 prosenttia.

Hyvin mielenkiintoinen on myös käynnissä oleva erikoislääkäri Sanna Karttusen ja erikoistuva lääkäri Matias Leppäahon väitöskirjatutkimus, jossa käydään läpi neuromodulaatiohoitoa saaneita potilaita ja hoidon arkivaikuttavuutta.

– Uskon, että saamme tästä tutkimuksesta nopeasti käytäntöön sovellettavaa tutkimustietoa siitä, miten hoidot tehoavat ja miten niitä voidaan hienosäätää vaikuttavimmiksi.

Nuorten kannustaja

Tutkijan työ on aina ryhmätyötä, ja se innostaa Jääskeläistä.

–  Porukalla tekeminen on parasta. Etenkin kun yhdessä selvitämme, miten tulokset voisi viedä kliiniseen työhön.

Tutkimus tarvitsee myös uusia toimijoita. Siksi Jääskeläinen toimii aktiivisesti nuorten tutkijoiden ohjaajana ja mentorina.

–  Nuoret ovat aivan mahtavia. Heillä on uusia ideoita, erilaisia näkökulmia sekä tuore ote asioihin. Kun on pitkään tutkijana, työssä vääjäämättä lokeroituu tai katsantokanta voi kaventua. Nuoret tuovat työhöni uutta näkökulmaa. He ovat myös innokkaita oppimaan, ja tämä innostus tarttuu minuunkin.

Esimiehenä Jääskeläistä kuvataan helposti lähestyttäväksi, kuuntelevaksi, toiset huomioivaksi ja rakentavan palautteen antajaksi.

Tutkimuksesta hoitotyöhön

Jääskeläisen oma tutkimus koskee psykoosin ja siihen liittyvän lääkityksen hyötyjä ja haittoja. Psykoosilla tarkoitetaan tilaa, jossa henkilön todellisuudentaju on heikentynyt ja hänellä on vaikeuksia erottaa, mikä on totta ja mikä ei. Yleisin psykooseista on skitsofrenia.

–  Skitsofrenian ennusteeseen liittyvä tutkimustyö lähti liikkeelle jo emeritusprofessori Matti Isohannin ja nykyisen professori Juha Veijolan johdolla väitöskirjatutkimuksesta. Heidän ja työryhmän kanssa olemme rakentaneet ennustetietoa, jota jaetaan potilaille, heidän läheisilleen ja hoitohenkilöstölle muun muassa sairauden etenemisestä.

Jos ihmisellä on pitkään käytössä suurella annoksella psykoosilääkkeitä, se vaikuttaa kognitiiviseen suoriutumiseen eli muistiin, oppimiseen, havainnointiin ja keskittymiseen. Psykoosilääkkeet väsyttävät ja voivat vaikuttaa välittäjäaineisiin, jotka laskevat kognitiota.

– 2010-luvulla tekemämme tutkimus on vaikuttanut käsitykseen psykoosilääkkeiden käytöstä. Lääkkeet ovat erittäin tärkeitä skitsofrenian hoidossa, mutta niissä pitäisi pyrkiä mahdollisimman pieneen, tehokkaaseen annokseen, jolla voidaan pitää oireet kurissa, mutta myös ehkäistä haittoja.

Jääskeläinen toivoo, että skitsofrenian hoidossa lisättäisiin ei-lääkkeellisiä hoitoja. Monilla potilailla on lääkehoidosta riippumatta merkittäviä oireita, jotka voivat jäädä huomiotta.

–  Lääkehoidon ohessa meidän pitäisi lisätä ei-lääkkeellisten hoitojen, kuten kognitiivisen ja sosiaalisen kuntoutuksen ja psykoterapian saatavuutta skitsofrenian hoidossa, Erika Jääskeläinen toteaa.