Tarinat

Krooniseen haimatulehdukseen sairastuu vuosittain Suomessa arviolta 200 työikäistä ihmistä, ja sitä sairastaa noin 5 000 työikäistä potilasta. Heistä merkittävä osa kärsii päivittäisistä vaikeista ylävatsakivuista. Krooninen kipu alentaa elämänlaatua, aiheuttaa depressiota, työpoissaoloja ja ennenaikaista eläköitymistä.

Kroonisen haimatulehduksen hoidon lähtökohtana ovat elämäntapojen muutokset; alkoholin käytön ja tupakoinnin lopettaminen sekä laihduttaminen. Usein joudutaan myös aloittamaan ruuansulatusentsyymikorvaus- ja diabeteksen hoito haiman vajaatoiminnan vuoksi.

Kipulääkityksellä on kipuihin huono vaste. Kroonisen haimatulehduksen kivun hoidon vaihtoehtoina ovat ensisijaisesti endoskooppiset hoidot, kuten haimatiehen kohdistuvat toimenpiteet, mutta nämä tarjoavat riittävää apua vain pienelle osalle potilaista. Kirurgisilla hoitovaihtoehtoilla on todettu olevan selkeästi parempi kivunhoidollinen tulos.

Kirurgiset hoidot sisältävät vähintäänkin haiman paikallista leikkausta, mutta usein koko haima on kroonisesti tulehtunut, jolloin koko haiman poistolla saavutetaan parhaat tulokset hoidossa. Poisto lievittää potilaiden kipuja lähes kaikissa tapauksista, kertoo lääketieteen tohtori, dosentti ja OYS Vatsakeskuksen erikoislääkäri Heikki Huhta.

–  Koko haiman poisto on tehokasta kivunhoidossa, mutta siitä seuraa se, että potilaalle kehittyy vaikeahoitoinen diabetes.

Huhdan tutkimusryhmä etsii nyt ratkaisuja diabetes-hoitoisuuden helpottamiseksi siten, että potilailta poistetusta haimasta eristetään insuliinia erittävät Langerhansin saarekesolut, jotka siirretään takaisin potilaaseen (total pancreatectomy with islet cell autotransplantation ,TPIAT).

– TPIAT-hoitoja ei tehdä Suomessa, ja lähin hoitoja tarjoava keskus on Karoliininen Instituutti Ruotsissa. Tämän tutkimuksen kliinisenä tavoitteena on pilotoida haiman saarekesolujen eristysprotokolla ja saarekesolujen jatkokäsittely, Heikki Huhta kertoo.

Toimintamallin toimivuus on välttämätöntä varmistaa eläinkokeilla. Ensin on perehdyttävä saarekesolujen eristämiseen ja niiden kasvattamiseen lasimaljalla, jotta voidaan varmistaa, että insuliinituotanto jatkuu eristämisen jälkeenkin. Varsinaisessa TPIAT-hoidossa solut siirretään yleensä maksaan johtavan porttilaskimon kautta takaisin potilaaseen ja insuliinituotanto jatkuu.

– Vasta kun voimme varmistaa, että solut saadaan eristettyä ja että insuliinituotanto jatkuu, voimme tehdä toimintamallin OYSin potilastyötä varten.

Kiistattomia hyötyjä

TPIAT-hoidon tehokkuudesta on selkeää tutkimusnäyttöä, Heikki Huhta kertoo. Jopa 30 prosenttia potilaista ei tarvitse insuliinihoitoa kaksi vuotta leikkauksen jälkeen.

– Diabeteksen hoitokontrolli on myös parempi. Tärkeintä on se, että diabeteksen hoito on merkittävästi helpompaa osittaisen oman insuliinierityksen säilymisen myötä. Tällöin kehittyvä diabetes ei ole niin vaikeahoitoinen.

Kivun menetelmä poistaa 80–90 prosentilla. Kun kipu poistuu, potilaiden elämänlaatu paranee eikä diabeteksen -hoitokaan sitä välttämättä uudelleen alenna, koska potilaat pärjäävät pitempään pienemmillä insuliiniannoksilla ja verensokeritasot pysyvät tasaisempina.

Huhta nostaa esiin myös sen, että menetelmällä on mahdollisuus vähentää haimakirurgiaan liittyviä leikkausriskejä ja leikkauksen jälkeisiä komplikaatiota.

– Komplikaatioiden vähentyminen ja diabetes-sairastuvuuden pieneneminen tuovat potilashyödyn lisäksi kustannussäästöjä. Tavoitteenamme on myös olla Suomen ensimmäinen ja ainut hoitoa antava kliininen keskus. Se tuo potilasvirtaa muilta hyvinvointialueilta Pohteelle.

Huomioitavaa on myös, että vaikka TPIAT on kehitetty kroonisen haimatulehduksen hoitoon, sen käyttötarkoitukset ovat laajenemassa.

Pitkä ja laaja kokemus

Tutkimustyö on alkanut äskettäin. Heikki Huhta arvioi, että saarekesolujen toimintamalli hoidon aloittamiseksi on valmiina syksyllä 2024. TPIAT-hoito voisi alkaa OYSIssa vuoden 2025 lopussa. Terttu-säätiö myönsi Huhdan työryhmälle 10 000 euron avustuksen.

Huhdalla on takanaan 12 vuotta translationaalisen lääketieteen tutkimusosaamista. Hän toimii myös haimakirurgina OYS Vatsakeskuksessa. Hän vetää kolmea suurta kansallista tutkimusprojektia kokeellisen solubiologian, metagenomiikan ja tekoälyn saralla.

TPIAT-tutkimuksessa Huhdan kumppanina toimivat LT, haimakirurgian vastuulääkäri Minna Nortunen OYSista sekä solubiologian professori Petri Lehenkari ja FT Elina Kylmäoja Oulun yliopistosta. Kylmäojalla on yli kymmenen vuoden kokemus eri solutyyppien eristämisestä ja työskentelystä eri solumalleilla.

– Projektilla on erinomaiset edellytykset onnistua ryhmämme monialaisen osaamisen ja pitkäaikaisen kokemuksen ansiosta, Heikki Huhta päättää.