Tarinat

Haimasyöpäpotilaista halutaan nykyistä tarkemmin löytää heidät, jotka hyötyvät leikkauksesta. Tähän tähtää oululaisryhmän tutkimus, joka etsii tunnistetekijöitä radiologisesta kuvantamisesta.

Haimasyöpäpotilaiden hoitoa suunnitellaan radiologisen kuvantamisen avulla. Kun potilaalta otetaan viipalekuva, olisi tavoitteena pystyä jo tästä kuvasta arvioimaan ennusteellisia tekijöitä, sanoo LT Minna Nortunen. Kuva voisi kertoa aiempaa tarkemmin esimerkiksi sen, onko kasvain järkevää leikata suoraan.

– Jos kuvassa on huonon ennusteen radiologisia merkkiaineita, ei olisi välttämättä hyödyllistä heti leikata vaan antaa ensin kasvainta rajoittava sytostaattihoito.

Minna Nortusen johtama tutkimushanke etsii haimasyövän radiomipiirteisiä ja histopatologisia tunnistetekijöitä. Hankkeeseen osallistuu kolme Oulun yliopistollisen sairaalan yksikköä eli kirurgian ja tehohoidon, lääketieteellisen kuvantamisen, fysiikan ja tekniikan tutkimusyksikkö sekä syövän ja translationaalisen lääketieteen tutkimusyksikkö. Tavoitteena on löytää diagnostiikkavaiheeseen nykyistä tarkempia tapoja tunnistaa haimasyöpäpotilaat, jotka hyötyvät hoidosta.

Radiomiikka on soveltava ala, joka kerää TT- ja MRI-kuvista kvantitatiivisia kuvaominaisuuksia käyttämällä algoritmeja, jotka sopivat datan lajitteluun. Nämä kuvaominaisuudet eli radiomiset piirteet auttavat ennustamaan eri syöpätyyppien taudinkulkua ja seuraamaan hoitovastetta.

Tutkimushankkeessa haetaan uutta tietoa selvittämällä korrelaatioita radiomiikkapiirteiden sekä jo tunnettujen histologisten riskitekijöiden ja mahdollisten biomarkkereiden välillä.

Haimasyövässä jo tunnettuja histologisia riskitekijöitä ovat syöpäsolujen leviäminen hermosoluja, imu- ja verisuonia pitkin sekä myös syövän erilaistumisaste. Tutkittua tietoa näiden riskitekijöiden kuvautuvuudesta radiologisissa tutkimuksissa ei vielä ole. Kuvantamistutkimusten kannalta mahdollisia biomerkkiaineita ovat HE-laseista arvioitavat biomarkkerit, kuten muun muassa kasvaimen silmuilu.

Tutkimuksen aineistona ovat kliiniset tiedot, radiologiset kuvat ja kudosten biopankkinäytteet 247 haimasyöpäpotilaasta, jotka on leikattu Oulun yliopistollisessa sairaalassa vuosina 2000–2020.

Leikkaushoito potilaalle raskas

Minna Nortunen sanoo, että haimasyövän leikkaushoito on rankka ja jo itse leikkaukseen liittyy komplikaatioiden vuoksi kuolleisuutta.

– Tämänkin takia tarkka ennustetekijöiden arvio ennen leikkausta on tärkeää, sillä niiden avulla voidaan paremmin tunnistaa potilaat, jotka eivät hyödy raskaasta leikkaushoidosta, vaan päinvastoin kärsivät komplikaatioista turhaan.

Lisäksi haimasyöpä on tappavimpia syöpäsairauksia. Tehokas monialainen hoito kannattaa siten keskittää potilasryhmään, joka hoidosta eniten hyötyy.

– Potilaista, jotka saavat onnistuneesti täyden puolen vuoden sytostaattihoidon ennen tai jälkeen leikkauksen ja leikkauksessa koko syöpäkudos saadaan pois, on 20 prosenttia elossa viiden vuoden jälkeen.

Suuri osa potilaista tulee hoitoon vaiheessa, jossa tauti on jo laajasti levinnyt. Haimasyöpä on oireeton pitkään, ja ensimmäisiä oireita on kivuton keltaisuus tai potilaan selittämätön laihtuminen. Vasta kuukausien päästä alkava väsymys ja kivut saavat potilaan hakeutumaan lääkärille.

– Monet potilaista ovat 70–80-vuotiaita, ja heidän kohdallaan hoitojen järkevyyttä on pohdittava, Minna Nortunen sanoo.

Useita artikkeleita ja väitöskirjoja

Syksyllä 2022 hanke on vaiheessa, jossa tutkittavan kohortin kliiniset tiedot on kerätty ja radiologisten kuvien käsittelyyn tarvittava ohjelmisto on valmiina. Kuvia siirretään PPSHP:ltä tutkimusalustalle ja samanaikaisesti on meneillään histologisten näytteiden arviointeja. Patologisia ja radiologisia tuloksia verrataan rinnakkain.

Nortunen sanoo, että aineisto antaa pohjaa useille tutkimusartikkeleille ja kolmelle väitöskirjalle.

– Tutkimushanke vie vuosia, mutta parhaimmillaan jo muutaman vuoden sisällä tulokset hyödyttävät potilaiden hoitoa.

Terttu-säätiöltä tutkimusryhmä sai 10 000 euron apurahan laboratorio- ja biopankkikustannuksia, datan käsittelyä, biopankin toimintoja sekä muita kustannuksia varten. Koko hankkeen kustannusarvio on noin 50 000 euroa.

Tutkimusryhmässä ovat mukana dosentti Heikki Huhta, professori Miika Nieminen, LT Vesa-Matti Pohjanen, dosentti Juha Väyrynen, LT Sara Väyrynen, dosentti Katri Selander, DI Antti Isosalo ja väitöskirjatyöntekijät Milla Pelttari ja Miia Kristo.