Synnytys

Synnytysvalmennukset pidetään torstaisin Teamsin kautta etänä. Synnytysvalmennukseen ei tarvitse ilmoittautua.

• Tästä näet ohjeen Microsoft​in sivuilla , miten liityt valmennukseen.​
• Voit kopioida valmennuslinkin myös itsellesi
• Katso tästä synnytysvalmennuksen PowerPoint

Vuosi 2024

19.12 klo 16-17.30 Liity valmennukseen

Vuosi 2025

16.1 klo 16-17.30  Liity valmennukseen 

20.2 klo 16-17.30  Liity valmennukseen

20.3 klo 16-17.30 Liity valmennukseen

17.4 klo 16-17.30 Liity valmennukseen

15.5 klo 16-17.30 Liity valmennukseen

19.6 klo 16-17.30 Liity valmennukseen

17.7 klo 16-17.30 Liity valmennukseen

21.8 klo 16-17.30 Liity valmennukseen

18.9 klo 16-17.30 Liity valmennukseen

16.10 klo 16-17.30 Liity valmennukseen

20.11 klo 16-17.30 Liity valmennukseen

18.12 klo 16-17.30 Liity valmennukseen

Lähes jokainen raskaana oleva jännittää synnytystä jossakin vaiheessa. Jos odottaja kokee kuitenkin voimakasta synnytyspelkoa, siitä kannattaa keskustella. Pelkoina voivat olla esimerkiksi kipu, hallinnan menettäminen, erilaiset komplikaatiot, aiemmat kokemukset sekä oma tai vauvan vammautuminen.

Synnytyspelkokeskustelulle voi tiedustella aikaa neuvolasta, jossa tehdään lähete OYSiin arvioita ja ajanvarausta varten. Keskustelut ovat noin tunnin mittaisia puhelinkeskusteluja synnytyspelkotilanteisiin erikoistuneiden kätilöiden kanssa. Tarvittaessa voidaan myös varata aika tapaamisen kasvokkain kätilön ja lääkärin kanssa.

Keskustelua johtaa odottaja, ja keskustelu rakentuu odottajan toiveiden ja pelkojen mukaan. Kätilö kuuntelee ja auttaa odottajaa käsittelemään synnytykseen liittyviä pelkoja odottajan toivomalla tavalla. Keskustelussa voidaan käydä läpi mm. odottajan kysymyksiä, toiveita, synnytyksen kivunlievitystä ja synnytykseen liittyviä käytäntöjä. Keskustelussa ja lääkärikäynnillä voidaan myös arvioida raskautta ja turvallisia synnytystapoja, synnytyspäätöksiä sekä aikaisempia, mahdollisesti komplisoituneita synnytyksiä ja keinoja komplikaatioiden välttämiseksi.

Lue lisää synnytyspelosta Terveyskylän Naistalosta. 

Synnytykseen voi tulla mukaan enintään kaksi tukihenkilöä, jotka synnyttäjä saa itse valita. Tukihenkilö ei saa olla sairaana eikä päihteiden vaikutuksen alaisena. Synnytyshuoneessa tukihenkilö on omissa vaatteissaan. Synnyttäjän on myös mahdollista pyytää avuksi doula, joka tarjoaa fyysistä, henkistä ja tiedollista tukea raskausaikana, synnytyksessä ja synnytyksen jälkeen.

Synnyttäjän valitsemien tukihenkilöiden lisäksi synnytyksessä on paikalla yhdestä kahteen kätilöä. Lisäksi synnytystilanteessa voi tarvittaessa olla läsnä myös synnytyslääkäri, gynekologi, lastenlääkäri ja anestesialääkäri. Oulun yliopistollinen sairaala on opetussairaala ja tämän vuoksi synnytyksessä voi olla mukana myös kätilö- ja lääkäriopiskelijoita.

Matalan riskin synnyttäjä on terve ja hänellä ei ole synnytykseen vaikuttavia perussairauksia. Raskaus on sujunut normaalisti vähintään viikolle 37 ja enintään viikolle 41+6. Kohdussa on yksi sikiö ja odottajan painoindeksi on ollut ennen raskautta alle 32. Raskausajan diabetes ei haittaa, mikäli verensokeriarvot ovat pysyneet dieetillä normaaleina, aiemmissa synnytyksissä ei ole ollut synnytysongelmia tai runsasta verenvuotoa.

Matalan riskin synnyttäjällä synnytys käynnistyy itsestään. Synnyttämään tullessa sikiöllä on normaali sykekäyrä, lapsivesi on kirkasta ja vauva on tulossa pää edellä.

Matalan riskin synnyttäjä voi kotiutua sairaalasta jo suoraan synnytyssalista, mikäli synnytys sujuu ongelmitta.

Sairaalamme muutamassa synnytyshuoneessa on käytettävissä amme, jossa synnyttäjä voi oleskella avautumisvaiheen aikana tai koko synnytysprosessin. Vesisynnytyksen mahdollisuutta on hyvä pohtia etukäteen. Vesisynnytyksen mahdollistuminen varmistuu vasta itse synnytystilanteessa.

Synnyttäjän on lähtökohtaisesti oltava niin kutsuttu “matalan riskin synnyttäjä”, jotta vesisynnytystä voidaan harkita. Lapsivedenmenosta tulee olla kulunut alle vuorokausi. Aiempi sektio tai synnytyksen käynnistäminen voi olla este vesisynnytykselle, mutta ei automaattisesti. Loppuraskaudessa otetun streptokokkinäytteen positiivisuus ei estä ammeeseen menemistä, kun ensimmäinen antibioottiannos on tiputettu. Kohdunkaula- ja pudendaalipuudutuksen jälkeen ammeeseen voi mennä seurannan päätyttyä, mutta epiduraali- tai spinaalipuudutuksen jälkeen se ei ole mahdollista tulehdusriskin vuoksi.

Lämmin vesi rentouttaa ja lievittää kipua. Rentoutuneena synnytys edistyy paremmin, ja ammeessa oleilu vähentääkin lääkkeellisen kivunhoidon tarvetta. Veden kannattelemana on liikkuminen ja mukavien asentojen löytäminen helpompaa. Synnytyksen edistymisen kannalta vedessä ollessa on hyvä liikkua ja vaihdella asentoja. Ammeeseen voi mennä yksin tai yhdessä kumppanin kanssa.

Synnytyksen aikana suositeltava veden lämpötila on noin 35 astetta. Lämmin vesi lisää nestehukkaa, joten ammeessa olon aikana tulee juoda riittävästi. Säännöllinen virtsaaminen on tärkeää, jotta täysinäinen rakko ei muodostu synnytysesteeksi. Tarvittaessa virtsarakko voidaan tyhjentää katetrilla, mikäli virtsaaminen ei onnistu. Vauvan syntyessä synnyttäjän suoli myös yleensä tyhjenee. Synnyttäjä voi halutessaan saada vesiperäruiskeen ennen ammeeseen menoa, mikäli vatsan toiminnasta on aikaa.

Vauvan voinnista saadaan tietoa sikiön sykekäyrää seuraamalla. Sykettä seurataan ammeessa jaksottaisesti langattoman telemetriavalvonnan avulla. Sykkeen luotettava rekisteröityminen on osa turvallista synnytystä. Tarvittaessa ulkoisesta sykeseurannasta siirrytään käyttämään sisäistä seurantaa. Ponnistusvaiheessa vauvan sykkeen seuranta on jatkuvaa.

Ponnistaessaan vedessä synnyttäjä kuuntelee omaa elimistöään ja ponnistaa tuntemuksiensa mukaan. Synnyttäjän takapuolen on pysyttävä veden alla vauvan syntyessä veteen, sillä kosketus ilman kanssa käynnistää vastasyntyneen hengityksen. Vauvan synnyttyä äiti voi halutessaan itse ottaa vauvan vastaan ja nostaa hänet rauhallisesti vedestä rinnalleen.

Imukuppisynnytys 
Jos ponnistusvaihe pitkittyy, vauvan sydänäänet ovat poikkeavat, synnyttäjä väsyy tai supistukset heikkenevät, voidaan vauvan syntymistä auttaa imukupilla. Imukuppi asetetaan vauvan päähän, synnyttäjä ponnistaa ja synnytyslääkäri auttaa vauvaa syntymään. Päätöksen imukuppisynnytyksestä tekee synnytyslääkäri ja häntä avustaa kätilö. Lastenlääkäri on mukana synnytyksessä ja tarkastaa vauvan voinnin heti syntymän jälkeen.

Perätilasynnytys 
Jos vauva on perätilassa raskauden loppuvaiheessa synnyttäjä käy suunnitellusti etukäteen synnytystapa-arviossa poliklinikalla. Synnytyslääkäri tekee päätöksen synnytystavasta synnyttäjän kanssa.

Alatiesynnytyksessä avautumisvaihe hoidetaan samoin kuten päätilasynnytyksessäkin. Ponnistusvaiheen loppuvaiheessa synnytyslääkäri auttaa perätilassa olevan vauvan syntymään. Avustava kätilö ja lastenlääkäri ovat paikalla perätilasynnytyksessä. Lastenlääkäri tarkastaa vauvan heti syntymän jälkeen.

Monikkosynnytys 
Synnytyslääkäri tekee päätöksen synnytystavasta, jos vauvoja on syntymässä kaksi tai useampi. Kaksoset on mahdollista synnyttää alateitse, jolloin avautumisvaihe hoidetaan samoin kuin yhtä vauvaa synnytettäessä. Muut monikkoraskaudet synnytetään suunnitellusti keisarileikkauksella.

Monikkosynnytyksessä läsnä ovat synnytystä hoitava kätilö, kaksi synnytyslääkäriä, lastenlääkäri(-t) ja vauvoja hoitavat kätilöt. Monikkosynnytyksessä vauvojen vointia seurataan synnytyksen aikana normaaliin tapaan sykekäyrää seuraamalla. Heti syntymän jälkeen lastenlääkäri tarkistaa vauvat. Tukihenkilö voi olla tilanteen mukaan mukana vauvojen hoidossa ja/tai vauvojen mahdollisessa siirrossa lasten teholle.

Ennenaikainen synnytys 
Ennenaikaisella synnytyksellä tarkoitetaan synnytystä, joka käynnistyy raskauden keston ollessa alle 37 viikkoa. Synnytyksen merkkejä ovat kivut alaselässä ja/tai alavatsalla, kivuliaat supistukset, lapsivedenmeno tai verinen/limainen vuoto. Raskauden aikana on kuitenkin normaalia, että epäsäännöllisiä ja kivuttomia supistuksia esiintyy muutamia kertoja vuorokaudessa.

Synnytyksen käynnistyneessä hyvin ennenaikaisesti eli ennen raskausviikkoa 34, synnytystä pyritään siirtämään ja synnyttäjältä seurataan mahdollisia infektion merkkejä. Synnyttäjälle aloitetaan raskausviikkojen mukaisesti antibioottihoito, supistuksia rauhoittava lääkitys ja vauvan keuhkoja pyritään kypsyttämään kortikosteroidihoidolla. Jos synnytys kuitenkin käynnistyy ennenaikaisesti, synnytyksessä ovat mukana kätilö, lastenlääkäri ja mahdollisesti synnytyslääkäri. Vauvan jatkohoito tapahtuu tarvittaessa lasten teholla.

Synnytyksen aikaiseen kiireelliseen/hätäkeisarileikkaukseen voidaan päätyä useista eri syistä. Tavallisin syy on vauvan voinnin heikkeneminen. Yleensä kiireellinen keisarileikkaus tehdään selkäpuudutuksessa, mutta se voidaan tehdä tilanteen mukaan myös nukutuksessa. Kiireellisessä keisarileikkauksessa tukihenkilö voi tulla sektiosaliin synnyttäjän mukaan. Hätäkeisarileikkaus tehdään nukutuksessa, jolloin tukihenkilö odottaa synnytyshuoneessa.
 
Ennalta suunnitellusta keisarileikkauksesta synnytyslääkäri ja synnyttäjä sopivat poliklinikkakäynnillä, jossa synnyttäjä saa myös ohjeistuksen toimenpiteestä. Leikkauspäivän aamuna synnyttäjä saapuu osastolle ja hänet valmistellaan siellä leikkausta varten. Kätilö saattaa hänet tukihenkilön kanssa leikkausosastolle, jossa he tapaavat synnytysosaston kätilön.

Sektiolla syntynyt vastasyntynyt siirtyy voinnin mukaan ihokontaktiin äidille leikkaussalissa. Äiti voi myös imettää vauvaa sektion jälkeen voinnin ja tilanteen mukaisesti. Leikkausosastolla voi valokuvata synnyttäjää ja vastasyntynyttä. Tukihenkilö voi tulla kätilön mukaan hoitamaan ja kylvettämään vauvaa synnytysosaston lastenhoitohuoneeseen.​

Synnytyksen merkkejä ovat kivut alaselässä ja/tai alavatsalla, kivuliaat supistukset, lapsivedenmeno tai verinen/limainen vuoto. Mikäli synnytyksen merkkejä esiintyy ennen kuin raskaus on täysiaikainen tai veristä vuotoa on runsaasti, ota yhteyttä omaan neuvolaan ja päivystysaikana OYSin synnyttäjien vastaanoton yhteydessä toimivaan raskaana olevien päivystykseen. Lue lisää OYSin raskaana olevien päivystyksestä. 

Supistukset ja ennenaikaiset supistukset
Synnyttäjällä voi olla ennakoivia supistuksia useiden päivien, jopa viikkojen ajan. Ne valmistelevat kohtua tulevaan synnytykseen. Kohdun kivuton supistelu on raskauden aikana normaalia. Supistusten alkaessa yöllä lepääminen supistusten välillä on suositeltavaa, mikäli se on vielä mahdollista ja supistusvälit ovat pitkiä.  

Kun supistukset tulevat vähintään alle 10 minuutin välein ja ovat säännöllisiä, napakoita ja kivuliaita, on aika lähteä sairaalaan. Jos olet ollut raskauden aikana seurannassa esimerkiksi kohonneen verenpaineen tai sikiön hidastuneen kasvun vuoksi, voit lähteä synnytyssairaalaan synnytyksen alkuvaiheessa tai saamiesi ohjeiden mukaan. 

Ennenaikaisilla supistuksilla tarkoitetaan supistuksia, kun raskausviikkoja on alle 37. Kivuliaiden ennenaikaisten supistusten ilmetessä ota virka-aikana yhteyttä omaan neuvolaan ja päivystysaikana OYSin raskaana olevien päivystykseen. 

Lapsivedenmeno
Lapsivesi on väritöntä ja sitä muodostuu koko ajan lisää kohdussa vauvan syntymään saakka. Kohtu ei tyhjene kerralla lapsivedestä, vaan lapsivettä voi tulla tihkuttamalla tai runsaasti ja sitä ei voi pidättää.  

Jos lapsivesi on vihertävää, vihreää tai veristä, on sairaalaan tultava heti. Samoin, jos raskaus on ennenaikainen ja lapsivettä näyttäytyy, on sairaalaan lähdettävä viipymättä. Mikäli lapsen on todettu olevan perätilassa ja olet kotona lapsiveden mennessä, lähde sairaalaan ambulanssilla. Odota ambulanssin saapumista makuullaan kylkiasennossa. 

Jos raskaus on täysiaikainen, lapsivettä tulee selkeästi kirkkaan värisenä, supistuksia ei vielä esiinny ja vauva liikkuu hyvin, voi lähtövalmistelut tehdä rauhassa kotona ja sairaalaan tulla kiireettä. Jos raskauden aikana otettu GBS-näyte on positiivinen, asia hoidetaan synnytyksen ollessa käynnistymässä/käynnissä. 

Lapsivedenmenossa ei ole kyse hätätilanteesta. Jos on epävarma lapsivedenmenosta, voi toimia seuraavasti: Laita housuihin side. Jos se kastuu jatkuvasti, lapsivesi on todennäköisesti mennyt. Lähde sairaalaan, jossa asia vielä varmistetaan. Voit tarkistuttaa lapsivedenmenon arkipäivisin omassa neuvolassa ja päivystysaikana OYSin synnyttäjien vastaanotolla. 

Verinen vuoto
Niukkaa veristä vuotoa voi tulla yhdynnän tai sisätutkimuksen jälkeen. Niukkaa vuotoa voi seurata kotona, jos raskaus on täysiaikainen ja se on edennyt normaalisti. Varhaisemmilla raskausviikoilla ole virka-aikana yhteydessä omaan neuvolaan ja päivystysaikana OYSin raskaana olevien päivystykseen. 

Runsaalla verisellä vuodolla tarkoitetaan kirkkaanpunaista, kuukautisvuodon omaista vuotoa. Ambulanssilla on lähdettävä sairaalaan välittömästi, jos runsasta veristä vuotoa esiintyy ja/tai tuntuu kivulias, pitkäkestoinen supistus, joka ei hellitä. Odota ambulanssin saapumista makuulla kylkiasennossa. 

Synnyttäjien vastaanotolle saapuvat synnyttäjät tutkitaan kiireellisyysjärjestyksessä. Ennen saapumista ei tarvitse soittaa ja tulla voi mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Sairaalaan lähtiessäsi ota mukaan äitiyskortti, sillä siitä selviää raskauden kulku. Synnyttäjän kanssa käydään läpi raskaudenaikainen vointi, perussairaudet ja mahdolliset lääkitykset.

Vastaanotolla synnyttäjältä tiedustellaan supistusten alkamisajankohtaa, niiden tiheyttä ja säännöllisyyttä. Synnyttäjältä voidaan kysyä lapsiveden menoajasta, lapsiveden väristä sekä verisestä vuodosta, jonka määrä ja laatu huomioidaan tulotilanteessa. Limainen, hieman verensekainen vuoto on normaalia ja kertoo lähestyvästä synnytyksestä. Lisäksi synnyttäjälle tehdään ulko- ja sisätutkimukset. Ulkotutkimuksella arvioidaan lapsen asentoa ja kokoa. Sisätutkimuksella saadaan tietoa kohdunsuun avautumisesta ja siitä, miten vauva on asettunut lantioon.

Tutkimusten jälkeen synnyttäjä joko kotiutuu, siirtyy osastolle tai jatkaa matkaa suoraan synnytyssaliin – riippuen synnyttäjän tilanteesta. 

Synnyttäjän hoitopolku on kuvattu kokonaisuudessaan OYSin ammattilaisen tekemällä hoitopolkuvideolla. Katso synnyttäjän hoitopolku OYSissa -video YouTubesta. 

Suomessa noin joka viides synnytys käynnistetään. Tällöin ajatellaan, että riskit raskauden jatkumiseen ovat suuremmat kuin synnytyksen käynnistämiseen liittyvät riskit. Yleisimmät käynnistämisen syyt ovat yliaikainen raskaus ja lapsivedenmeno ilman luonnollista supistustoimintaa. Synnytys voidaan käynnistää myös psykososiaalisista tai logistisista syistä.

Ennen käynnistämistä synnyttäjän kanssa käydään läpi synnytyksen käynnistyksen syyt, eri vaihtoehdot ja myös käynnistykseen liittyvät riskitekijät. Synnytyksen käynnistysmenetelmän valinnassa huomioidaan aina yksilöllisesti äidin ja sikiön vointi, raskauden kesto, riskitekijät ja kohdunkaulan kypsyysaste. Synnytys voidaan käynnistää mekaanisesti, lääkkeellisesti tai sikiökalvo puhkaisemalla ja lapsivesi vapauttamalla.

Synnytyksen käynnistys ei ole suoraviivainen prosessi, eikä synnytys ala välittömästi käynnistyksen jälkeen. Vauva voi antaa odotuttaa itseään, ja synnytyksen varsinaiseen käynnistymiseen voi mennä useita vuorokausia. 

Lue lisää synnytyksen käynnistyksestä Terveyskylän Naistalosta. 

Avautumisvaihe
Synnytyksen avautumisvaiheen kesto vaihtelee paljon. Ensisynnyttäjän synnytys kestää keskimäärin 10–20 tuntia säännöllisten supistusten alkamisesta. Uudelleensynnyttäjän synnytyksen kesto voi olla lyhyempi.

Avautumisvaiheessa kohdunsuu avautuu ja vauvan tarjoutuva osa (pää tai takapuoli) laskeutuu. Vauvan sydämensykettä ja supistuksia seurataan koko avautumisvaiheen ajan. Mikäli synnyttäjä ei tarvitse kivunlievitystä ja synnytys etenee normaalisti, vauvan sykettä seurataan kerran tunnissa. Kivunlievityksen tarvetta ja keinoja arvioidaan synnyttäjän toiveen, vauvan voinnin sekä synnytyksen edistymisen mukaan (tarkempaa tietoa kohdissa lääkkeetön ja lääkkeellinen kivunlievitys).

Ponnistusvaihe
Kohdunsuun avauduttua 10 senttimetriin ja vauvan tarjoutuvan osan (pää tai takapuoli) laskeuduttua riittävän alas synnytyskanavassa, siirrytään avautumisvaiheesta ponnistusvaiheeseen. Ponnistusvaihe jaetaan passiiviseen ja aktiiviseen ponnistamiseen.

Ponnistusvaiheessa synnyttäjä voi ponnistaa supistusten aikana eri asennoissa: kylki- tai konttausasennossa, seisten tai istuen. Synnytystä hoitava kätilö ohjaa ja tukee synnyttäjää ponnistusvaiheen aikana. Äidille tulee ponnistustarve, kun sikiön pää painaa peräsuolta ja välilihaa. Lapsi syntyy äidin ponnistaessa supistuksen aikana, avustajan tukiessa välilihaa repeämisen estämiseksi. Tarvittaessa synnyttäjän väliliha puudutetaan ja leikataan.

Ponnistusvaihe päättyy lapsen syntymään, jonka jälkeen synnyttäjälle annetaan kohtua supistavaa lääkettä istukan irtoamiseksi. Ponnistusvaiheen loppuvaiheessa paikalla on synnytystä hoitava kätilö, avustava kätilö ja tarvittaessa synnytys- sekä lastenlääkäri. 

Jälkeisvaihe
Lapsen synnyttyä seuraa jälkeisvaihe, jolloin istukka ja kalvot syntyvät kohdusta. Jos istukan syntymisessä on ongelmia, voidaan istukka irrottaa tarvittaessa leikkaussalissa. Istukan ja kalvojen synnyttyä kätilö tarkistaa ompelun tarpeen. Tarvittaessa kätilö puuduttaa ja ompelee välilihan repeämän tai leikatun välilihan. Kohdun supistumista ja jälkivuotoa tarkkaillaan painamalla kohtua useamman kerran synnytysosastoseurannan aikana. Synnytyksen jälkeen synnyttäjä voi käydä vointinsa mukaan suihkussa. Perheelle tarjotaan syntymäpäiväkahvit. 

Lue lisää synnytyksen kulusta Duodecimin Terveyskirjastosta. 

Kivunlievityksen tarve synnyttäessä on yksilöllistä. Kivunlievitys arvioidaan synnyttäjän toiveen, vauvan voinnin sekä synnytyksen edistymisen mukaan.

Synnytyksen alkuvaiheessa kipua voidaan lievittää aluksi liikkumalla, asentoa vaihtamalla, hengitystekniikkaa tarkkailemalla, hieronnalla, lämpö- ja kylmäpakkauksilla, TENS-laitteella, suihkulla, olemalla ammeessa ja aqua-rakkuloilla. Myös tukihenkilön läsnäolo ja kosketus voivat auttaa kipuun. Lisäksi synnytyksessä on käytetty kivunlievitystarkoituksessa muun muassa luovaa tanssia, synnytyslaulua, musiikkia, vyöhyketerapiaa, magneetteja ja akupainanta. Useat edellä mainituista menetelmistä vaativat erityistä perehtymistä ja osaamista ja siksi niistä on hyvä keskustella etukäteen lääkärin ja kätilön kanssa.

Synnytyshuoneessa on keinutuoli, terapiapallo ja säkkituoli sekä erillisiä patjoja voidaan tuoda huoneeseen tarpeen mukaan. Yhdessä synnytyshuoneessa on käytössä myös joogaliina ja joissakin huoneissa on puolapuut. Kun synnyttäjä ei enää hyödy edellä mainituista keinoista eikä koe pärjäävänsä omin voimavaroin, voidaan hyödyntää synnytyksen vaiheen mukaista lääkkeellistä kivunlievitystä.

Synnytykseen voi valmistautua etukäteen pohtimalla, mitkä menetelmät voisivat olla itselle sopivia. Sairaalassa voi yhdessä kätilön kanssa miettiä juuri sinulle sopivia kivunlievitysmenetelmiä. Haluamaansa kivunlievitysmenetelmää ei tarvitse olla valittuna ennakkoon ennen synnytystä.

Lue lisää lääkkeettömistä kivunlievitysmenetelmistä Terveyskylän Naistalosta. Lisätietoa erilaisista menetelmistä saat myös kätilöltä.

Kipulääkkeet
Kipulääkkeitä voidaan tarvittaessa antaa suun kautta tai pistoksena lihakseen synnytyksen alkuvaiheessa. 

Ilokaasu
Ilokaasua voidaan käyttää koko synnytyksen ajan kivunlievityksenä. Sitä hengitetään supistuksen aikana naamarin kautta. Ilokaasusta ei ole vaaraa synnyttäjälle eikä syntyvälle lapselle, koska kaasu poistuu keuhkojen kautta nopeasti. Joillekin synnyttäjälle ilokaasu voi aiheuttaa pahoinvointia, joka menee kuitenkin ohitse. Ilokaasu ei sulje pois muita kivunlievitysmuotoja. 

Epiduraali- ja spinaalipuudutus
Selkään laitettavan epiduraali- tai spinaalipuudutuksen laittaa aina anestesialääkäri. Synnyttäjän ja vauvan vointia seurataan puudutuksen laiton jälkeen tehostetusti.

Epiduraalipuudutus voidaan laittaa, kun synnytys on jo hyvin käynnissä. Epiduraalipuudutus alkaa vaikuttamaan noin 15 minuutin kuluttua lääkkeen antamisesta. Epiduraalipuudutuksessa puudutusainetta voidaan lisätä erillisen katetrin kautta epiduraalitilaan koko synnytyksen ajan. Synnyttäjä voi olla jalkeilla vointinsa mukaan avustettuna puudutuksen aikana. 

Selkä- eli spinaalipuudutus on kertaluonteinen ja puudutuksen vaikutus kestää noin 2 tuntia. Selkäpuudutuksiin voi sivuvaikutuksena liittyä jälkipäänsärkyä. 

Lue lisää epiduraali- ja spinaalipudutuksista Duodecimin Terveyskirjastosta.  

Kohdunkaulapuudutus (PCB)
Kohdunkaula- eli paracervikaalipuudutuksen laittaa synnytyslääkäri. Siinä puudutetaan emättimen kautta kohdunkaulan aluetta. Tätä kivunlievitysmuotoa käytetään synnyttäjillä, joilla kohdunsuun on riittävästi avautunut ja vauvan tarjoutuva osa painaa hyvin kohdunsuulle. Kipua lievittävä vaikutus alkaa nopeasti ja puudutuksen voi uusia tarvittaessa. Kohdunkaulapuudutuksen kanssa voi liikkua. 

Häpyhermopuudutus
Häpyhermo- eli pudendaalipuudutusta voidaan käyttää helpottamaan paineen tunnetta ja lievittämään ponnistusvaiheen kipua. Puudutuksen laittaa synnytyslääkäri sisätutkimuksen yhteydessä. Häpyhermopuudutuksen kanssa voi liikkua. 

Vauvan synnyttyä hänen vointinsa tarkastetaan ja annetaan äidille ihokontaktiin. Varhainen vuorovaikutus, vierihoito ja tutustuminen vauvaan alkaa heti hänen synnyttyään.

Äidin ja vauvan vointia tarkkaillaan synnytyshuoneessa noin kaksi tuntia synnytyksen jälkeen. Synnytyksen jälkeen synnyttäjä voi käydä vointinsa mukaan suihkussa. Vauva on tilanteen mukaan äidillä ja tukihenkilöllä ihokontaktissa. Ensi-imetys tapahtuu synnytysosastolla. Perheelle tarjotaan syntymäpäiväkahvit.

Synnytyshuoneesta kätilö saattaa perheen Naisten ja synnyttäneiden osastolle. Osastolla äiti ja vauva ovat yhdessä ympäri vuorokauden ja hoitoaika osastolla suunnitellaan yksilöllisesti.  Naisten ja synnyttäneiden osastolla on 50 potilaspaikkaa. Tarjoamme perhehuoneen, mikäli puolisolla tai tukihenkilöllä on mahdollisuus yöpyä osastolla. Puolison tai tukihenkilön ruokailusta osastolla peritään vuorokausimaksu. Osastolla seurataan ja hoidetaan äidin toipumista synnytyksestä ja vastasyntyneen vointia. Vastasyntyneen perhettä ohjataan vauvan hoitamisessa sekä imetyksessä.

Mikäli vauva tarvitsee tehostettua hoitoa heti syntymän jälkeen, hänet siirretään Lasten ja vastasyntyneiden teho- ja valvontaosastolle. Puoliso/tukihenkilö voi lähteä vauvan siirtoon mukaan, sillä synnyttänyttä seurataan synnytyshuoneessa muutaman tunnin ajan. Jos äidin ja vastasyntyneen vointi sallii, äiti sen jälkeen siirtyä potilaaksi vauvan vierelle lasten ja vastasyntyneiden teho- ja valvontaosastolle vastasyntyneen tehohoitohuoneeseen. Naisten ja synnyttäneiden osastolta kätilöt käyvät hoitamassa äitiä vauvan vierelle.

Ihokontakti 
Ihokontakti on vastasyntyneelle luonnollinen olotila. Ihokontaktissa äiti käy puoli-istumaan asentoon, vauva riisutaan vaippasilleen ja asetetaan vatsalleen paljaalle rintakehälle. Äiti ja vauva peitellään yöpaidalla tai peitolla, mutta vauvan pää jätetään paljaaksi.

Vauva voi olla ihokontaktissa äidin lisäksi myös muilla perheenjäsenillä. Ihokosketus ja läheisyys muistuttavat vauvaa kohtuajasta. Vauva kuulee tutut sydämenlyönnit, ja aikuisen lämpö auttaa häntä pitämään lämpönsä juuri sopivana. Vauvalla on hyvä olo, ja ihokontakti on rentouttava ja turvallinen hetki molemmille osapuolille. Ihokontakti rauhoittaa myös äitiä ja saa hänet tunnistamaan vauvan viestit.

Ihokosketus ja läheisyys herättävät vauvassa myös kiinnostuksen imemiseen ja saavat maidon herumaan herkästi. Vauva hakeutuu kohti rintaa hieroen käsillään ja näykkien sitä suullaan. Kun vauva saa toimia itse, hän osaa yleensä tarttua rintaan ja alkaa imeä. Varhainen ihokontakti vaikuttaa täysimetyksen kestoon pidentävästi sekä lisää vanhemman itseluottamusta vauvansa hoitajana.

Kotiutuminen tapahtuu yksilöllisesti äidin ja vauvan voinnista riippuen. Matalan riskin synnyttäjät voivat halutessaan kotiutua suoraan synnytyssalista 6 tunnin seurannan jälkeen. Lyhytjälkihoitoisessa synnytyksessä kotiutuminen tapahtuu synnytystä seuraavana päivänä. Jos synnytyksestä on kulunut alle 36 tuntia, varataan äidille ja vastasyntyneelle aika Lasten päiväsairaalaan kotiutumisen yhteydessä.

Äidinmaitopalvelujen tehtävänä on turvata keskosten ja sairaiden vastasyntyneiden ravinnontarve.

Äidinmaitoa voi luovuttaa terve äiti, joka ei tupakoi tai käytä säännöllistä lääkitystä.

Lue lisää äidinmaidon luovutuksesta täältä