Tarinat

Moniammatillinen tutkimushanke tähtää glioomapotilaiden entistä parempaan hoitopolkuun ja täsmällisempään hoitoon.

Glioomat ovat aivojen tukisolukasvaimia, joita on yleensä vaikea kokonaan poistaa niiden kasvutavan vuoksi, sillä kasvaimet infiltroivat aivokudoksen sisään. Tämä johtaa siihen, että leikkaushoidossa on tasapainoiltava kasvaimen poiston ja aivokudoksen mahdollisimman vähäisen vaurioitumisen välillä.

Oulun yliopistollisen sairaalan neurokeskus käynnistää syksyllä 2022 laajan moniammatillisen tutkimushankkeen, joka hyödyntää muun muassa MRS- ja MREG -kuvantamismenetelmiä. Näiden antamaa tietoa hyödynnetään potilaan hoidon optimoinnissa.

Yksi tutkittavista asioista on, voidaanko näiden kuvantamismenetelmien avulla osoittaa optimaalisin tuumorialueen näytteenottokohta ja leikkauskohta. Lisäksi tutkitaan, voidaanko menetelmien avulla määritellä kasvaimen kasvutaipumus ja -nopeus. Ajatuksena on myös rajata turvalliset resektiorajat.

Tutkimukseen kerätään mukaan kaikki sairaalan glioomapotilaat iästä riippumatta. Sairaalafyysikko Tuija Keinänen kertoo, että tutkimukseen osallistuvat potilaat kuvataan hoitokäyntien yhteydessä sädehoidon uudella magneettikuvantamislaitteella.

Kuvantamista hoidon eri vaiheissa

Glioomapotilaiden hoitoon kuuluu monesti leikkauksen lisäksi solunsalpaaja- ja mahdollisesti sädehoito sekä usean vuoden seuranta. Mitä tarkempaa tietoa saadaan itse kasvaimesta, sitä yksilöllisemmin potilaan hoitoa pystytään suunnittelemaan.

– Kiitos modernien tutkimusmenetelmien, nykyisin leikkaus saadaan tehdyksi säästävämmin, jolloin potilaan toimintakyky säilyy paremmin, sanoo neurokeskuksen johtaja, dosentti Niina Salokorpi.

Tutkimushankkeessa potilaille tehdään kuvantamistutkimuksia hoitoprosessin eri vaiheissa. Kasvaimen metaboliaa tutkitaan magneettiresonanssispektroskopialla (MRS) ja aivojen puhdistusjärjestelmään liittyvää pulsaatiota magneettiresonanssienkefalografialla (MREG).

Leikkauksen suunnitteluvaiheessa kuvataan myös aivojen valkean aineen radastot, mikä auttaa rajaamaan turvallisen resektiorajan. Leikkauksen aikana otetaan näytteitä, joita verrataan kuvantamistutkimusten löydöksiin. Neuropsykologi ja puheterapeutti arvioivat tutkimuksiin osallistuvien potilaiden toimintakyvyn muutoksia, joita verrataan valkean aineen radastojen muutoksiin.

Niina Salokorpi sanoo, että tämän hankkeen tavoite on kehittää potilaiden hoitoprosessia, auttaa toimintakyvyn säilymistä ja tämän kautta parantaa ennustetta ja elämänlaatua.

Ajatuksena on optimoida jokaisen glioomapotilaan hoitoprosessi yksilöllisesti alkaen leikkauksen suunnittelusta, jatkuen sädehoidon suunnitteluun ja hoitojen jälkeiseen seurantaan, kuntoutukseen sekä mahdollisiin uusintaleikkauksiin.

Kyseessä on tiettävästi ensimmäinen kerta, kun glioomapotilaiden koko hoitoketju pyritään optimoimaan näin laaja-alaisesti modernien kuvantamis- ja toimintakykytutkimusten avulla.

– Samalla kun tämä tutkimushanke on korkeasti tieteellinen, se on myös hyvin käytännönläheinen, Salokorpi sanoo.

Raja-aitoja ylittävä hanke

Laajaan tutkimushankkeeseen osallistuu tutkijoita sairaalan neurokirurgialta, kuvantamisesta, kuntoutuksesta, syöpätaudeilta ja patologialta. Tutkimus laajenee jatkossa koskemaan myös muita aivokasvaimia.

Salokorpi ja Keinänen pitävät hanketta merkittävänä muun muassa sen vuoksi, että se ylittää sairaalassa yksiköiden ja ammattikuntien rajoja.

– OYS on kohtalaisen pieni sairaala, tunnemme toisemme hyvin ja pystymme tekemään tiivistä yhteistyötä. Saamme hoidon alusta alkaen monien alojen asiantuntijat pohtimaan yhdessä hoidon kehittämistä, Keinänen sanoo.

– Tutkimus on yhtä moniammatillinen kuin näiden potilaiden hoitokin. On huikea juttu, että kaikki ovat lähteneet mukaan tähän isoon projektiin, Salokorpi kehuu.

Hanke sai Terttu-säätiöltä apurahan kesällä 2022 väitöskirjatyöntekijöiden ja osa-aikaisen tutkimushoitajan palkkaamiseen.

Tutkimusryhmään kuuluvat haastateltujen lisäksi Miro Jänkälä, Sari Kukkamaa, Jenni Holappa, Vesa Kiviniemi, Vesa Korhonen, Juha Nikkinen, Kaisa Lehtiö, Sakari Karhula, Hannu Tuominen ja Juha Näpänkangas sekä väitöskirjatyöntekijät Susanna Piironen ja Joonas Lehto.