Tarinat

Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966:n aineisto sekä valtakunnallinen hoitoilmoitusrekisteri, lääkekorvaustilasto ja väestörekisteri ovat aineistoina tutkimuksessa, joka hankkii uutta tietoa ihosairauksien elämänaikaisista riskitekijöistä.

Tutkimushanketta johtava ihotautien ja allergologian dosentti Suvi-Päivikki Sinikumpu kertoo tehneensä jo kymmenen vuoden ajan epidemiologista tutkimusta useasta eri ihotaudista. Väitöskirjavaiheessa hän osallistui syntymäkohortti 1966:n 46-vuotistutkimukseen, jossa hän itse tutki päästä varpaisiin useimpien kohorttilaisten ihon.

– Nyt kun kohorttilaiset täyttävät 60, ihosyövät ovat järkevä tutkimuskohde, koska ne alkavat yleistyä merkittävästi noin 50 ikävuoden jälkeen.

Syntymäkohorttitutkimus tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden kartoittaa sairauksien ennakoivia tai edeltäviä tekijöitä.

Vääriä asenteita auringonottoon

60-vuotiailla monet elinaikana kasautuneet riskitekijät alkavat näkyä sairastumisina ihosyöpiin eli tyvisolusyöpään, okasolusyöpään ja melanoomaan. Immunosuppressiivisten eli ihmisen puolustusjärjestelmään vaikuttavien lääkkeiden käyttö lisää myös riskiä.

– Ihosyöpien määrä on jyrkässä nousussa, väestö ikääntyy ja ajatukset auringonotosta ovat edelleen hyvin vääriä.

Sinikumpu sanoo monien aiempaan syntymäkohorttitutkimukseen osallistuneiden kertoneen, miten heidän lapsuudessaan opetettiin polttamaan selkä alkukesästä, jotta se sietäisi paremmin aurinkoa loppukesän.

Jotta ihosyöpien määrää pystytään pienentämään, niiden riskitekijät on tunnistettava ja riskeihin puututtava. Nykyisin tiedetään, että ihon toistuva palaminen lapsuudessa, vaalea iho ja runsasluomisuus sekä lähisukulaisen melanooma lisäävät erityisesti melanooman riskiä.

Sinikumpu kertoo, että esimerkiksi Australiassa ihosyöpätapauksia pyritään estämään tehokkaalla tiedottamisella.

– Australiassa on paljon vaaleaihoisia ja kova UV-säteily. Siellä on televisiomainoksia, joissa ihosyöpävaarasta kerrotaan. Suomessakin olisi paljon tehtävissä.

Myös ihosyöpien tunnistamisessa on parantamisen varaa, sillä sekä lääkäreiden että potilaiden itsensä on todettu tunnistavan ihosyövän varhaisvaiheita huonosti.

Käsi-ihottuma yleinen

Käsi-ihottumaa esiintyy jossain vaiheessa elinikää noin 15 prosentilla väestöstä. Sairaus koskettaa erityisesti työikäisiä, mutta se on yleinen myös ikääntyvillä. Märkätyö eli esimerkiksi kampaajan, mekaanikon, hoitoalan tai keittiöalan työ sekä atooppinen ihottuma altistavat käsi-ihottumalle.

Suvi-Päivikki Sinikumpu kertoo, että käsi-ihottuma on varjoon jäänyt sairaus, joka kuitenkin vaikeuttaa elämää ja arjen toimia tuntuvasti. Tässä tutkimushankkeessa selvitetään käsi-ihottuman yleisyyttä, riskitekijöitä ja yhteyttä muuhun sairastavuuteen.

– Tutkimme, onko käsi-ihottumilla merkitystä 60-vuotiaana, vaikuttaako se työkykyyn tai työssä pysymiseen ja onko käsi-ihottumilla yhteyttä psyykkisiin ongelmiin kuten masennusoireisiin.

Aiemman tutkimuksen mukaan käsi-ihottuman riskiä kasvattavat naissukupuoli ja ylipaino, mutta elintapojen merkitys riskitekijänä on epäselvä. Käsi-ihottumalla on yhteys psyykkiseen oireiluun, mutta liitännäissairauksia on tutkittu niukasti.

Sinikummun vetämään tutkimushankkeeseen Terttu-säätiö myönsi 20 000 euron apurahan, jolla osin katetaan väitöskirjatutkijoiden palkka- ja sivukuluja.

Syntymäkohorttiin 1966 kuuluvien 60-vuotistutkimus tehdään vuosina 2025–27. Tutkimuksesta odotetaan useita alkuperäisjulkaisuja ja se sopii myös 1–2 väitöskirjan aineistoksi.

Valtakunnallinen rekisteriaineisto käsi-ihottuman liitännäissairauksien tutkimiseen on valmiina. Aineisto tuottaa arviolta 3–4 julkaisua vuosien 2024–26 aikana.

Tutkimusryhmään kuuluvat myös dosentti, erikoislääkäri Laura Huilaja sekä biostatistikko Jari Jokelainen.