Tarinat

Esimerkiksi melanooman, suolistosyövän, rintasyövän ja munuaissyövän hoidossa käytettävät immunologiset hoidot ovat parhaimmillaan hyvin tehokkaita, ja niiden käyttö lisääntyy. Osalle potilaista nämä lääkkeet kuitenkin aiheuttavat vakavia haittoja. Jonkinasteisen haitan saa noin puolet potilaista, mutta todella vakava haitta seuraa alle 5 prosentille potilaista.

– Vakavin mahdollinen haitta on potilaan kuolemaan johtava, mutta on myös hankalaa ripulia ja hormonitoiminnan häiriöitä, sanoo syöpätautien erikoislääkäri ja lääketieteellisen solubiologian dosentti Katri Selander Oulun yliopistosta.

Kun potilaalle nykyisin aloitetaan immuno-onkologinen lääke, ensin selvitetään, onko potilaalla itsellään tai suvussa autoimmuunitautia kuten psoriasis, tulehduksellinen suolistotauti tai jokin niveltulehdussairaus.

– Jos ei ole, niin uskallamme aloittaa tämän lääkkeen, mutta se on joka tapauksessa venäläistä rulettia. Vaikka kuinka tarkkaan mietitään, saattaa tulla yllätyksiä vastaan.

Tavoite onkin kehittää testi näiden potilaiden tunnistamiseen. Verikokeen perusteella arvioitaisiin, kuinka suuri riski potilaalla on saada vakava haitta.

– Olen ehkä ylioptimistinen, mutta toivottavasti parin vuoden kuluttua sellainen verikoe on olemassa.

Immuno-onkologisten lääkkeiden, kuten PD-1- ja PD-L-1 -vasta-aineiden toiminta perustuu siihen, että ne auttavat elimistön omien valkosolujen toimintaa. Selander kuvailee, että lääkkeet ottavat valkosoluilta jarrut pois niiden hyökätessä syöpäsoluja vastaan. Lääkeaineet itsessään eivät ole vaarallisia, mutta niiden toimintamekanismi saattaa olla joillekin potilaille haitallinen. Näillä potilailla valkosolut alkavat hyökätä myös normaaleja kudoksia vastaan, ja haitta ilmenee sen mukaan, mihin elimeen hyökkäys kohdistuu. Kyseessä voi olla vaikkapa aivolisäke, munuainen, haima tai maksa.

Taustalla mahdollisesti tietty DNA-variantti

Selanderin havaintojen mukaan haittoja näyttää tulevan enemmän potilaille, joilta löytyy tietty DNA-variantti. Tätä varianttia esiintyy suomalaisessa väestössä noin kahdeksalla prosentilla. Variantti on tarkoitus esitellä tieteellisessä julkaisussa.

Tutkimushankkeessa on analysoitu noin 160 syöpäpotilaan verinäyte. On osoittautunut, että näistä potilaista todella noin 8–9 prosenttia näyttää olevan kyseisen variantin kantajia. Selander pitää tätä rohkaisevana tuloksena, koska se pitää yhtä variantin yleisyyden kanssa.

– Katsomme, ovatko immunologisen hoidon haitat yleisempiä näillä variantin kantajilla kuin niillä potilailla, joilla tätä kyseistä varianttia ei ole. Tiedämme, että tämä ei ole ainoa DNA-variantti, joka voi johtaa vakavaan haittaan. Lopulta niitä tulee varmaankin olemaan 10–20, joista nyt on yksi löydetty.

Selanderin havaintojen mukaan myös haitan saaneiden potilaiden kudoksen lymfosyyttiprofiili näyttäisi olevan erilainen kuin muilla.

Testiä kehittävään tutkimusryhmään kuuluu Selanderin lisäksi kaksi laboratoriossa työskentelevää tutkijaa. Hän itse pystyy käyttämään tutkimustyöhön yhden työpäivän viikossa; neljänä päivänä hän työskentelee Oulun yliopistollisen sairaalan syöpätautien klinikassa. Tutkimustyöhön hän keskittyisi mielellään sataprosenttisesti, mutta rahoitus ei riitä tähän.

Tutkimushanke sai Terttu-säätiöltä 10 000 euron apurahan keväällä 2023. Selander sanoo, että jokainen pienikin apuraha on elintärkeä. Hän vertaa rahoituksen saamista sillan rakentamiseen.

– Terttu-apurahalla saadaan puiseen siltaan lautoja, joilla päästään askelia eteenpäin.