Tarinat

Monitorointimenetelmät puntarissa

Potilas voi hyötyä, jos sydämen ja verenkierron toimintaa voidaan ison leikkauksen jälkeen valvoa vähemmän kajoavasti. OYSissa tutkitaan uusien menetelmien luotettavuutta.

Tehohoidossa ja raskaiden leikkausten jälkeen potilaan vointia on seurattava muun muassa sydämen minuuttitilavuuden ja laskimoveren happisaturaation avulla, jotta potilaan nesteytystä ja lääkitystä voidaan optimoida. Keuhkovaltimokatetria on pitkään käytetty potilaan sydämen minuuttitilavuuden mittaamiseen. Dosentti, anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri Timo Kaakinen sanoo, että menetelmä on luotettava, mutta sen varjopuoli on kajoavuus. Katetri pistetään kaulalta isoon laskimoon ja sydämen oikean eteisen ja kammion läpi keuhkovaltimorunkoon, jossa se on paikallaan jopa muutaman päivän. Esimerkiksi sydänleikkauksen yhteydessä keuhkovaltimokatetri asetetaan kaikille potilaille.

Markkinoilla on saatavilla myös menetelmiä, jotka eivät vaadi yhtä paljon potilaan kehoon kajoamista. Mini-invasiivisissa menetelmissä tarvitaan yleensä valtimokanyyli, ja lisäksi on täysin noninvasiivisia menetelmiä. Nämä menetelmät on kuitenkin validoitava aidossa kliinisessä ympäristössä.

– Tästä lähti liikkeelle tutkimus, toimivatko uudet monitorointimenetelmät ja näyttävätkö ne samoja arvoja kuin vanha, luotettava keuhkovaltimokatetri.

Neljä osaprojektia

Oulun yliopistollisen sairaalan potilasmonitoroinnin ja anestesiamenetelmien tutkimusryhmä selvittää monitorointimenetelmien luotettavuutta neljässä eri osaprojektissa.
Pisimmällä on osa, jossa on vertailtu uusien sydämen minuuttitilavuutta mittaavien monitoreiden mittaustuloksia keuhkovaltimokatetrin mittauksiin. Tuloksia on jo julkaistu.

– Osoittautui, että uudet mini- ja noninvasiiviset mittarit eivät ole riittävän luotettavia seuraamaan sydämen minuuttitilavuutta näillä potilailla sydänkirurgiassa ja raskaassa muussa kirurgiassa.
Kaakinen korostaa, että kaikki tutkittavat laitteet on ostettu itse, jolloin tutkimusta voidaan tehdä laitevalmistajista riippumattomasti. Terttu-säätiön apurahaa on käytetty näiden uusien, kajoamattomien tai vähän kajoavien laitteiden hankintaan tutkimustyötä varten.

Ainutlaatuisen laaja potilasaineisto on osaprojektissa, jossa selvitetään taannehtivasti keuhkovaltimokatetrin vaikutusta sydänkirurgisten ja aorttakirurgisten potilaiden ennusteeseen. Tässä hyödynnetään teho-osaston sähköistä potilaskertomusta, joka on ollut käytössä jo vuodesta 1998. Tietokannassa on jopa 12 000 potilaan aineisto, jonka analysointi on alkamassa tänä vuonna.
Kolmannessa osaprojektissa selvitettiin, voidaanko keuhkovaltimosta otettu happisaturaatioarvo korvata keskuslaskimohappisaturaation mittauksella.

– Osoitimme, että ei voida, keskuslaskimokatetrista otetulla arvolla on iso ero verrattuna keuhkovaltimokatetrin arvoon eli näitä ei voi rinnakkain käyttää potilaan verenkierron arvioinnissa.
Neljännessä, alkuvaiheessa olevassa osaprojektissa selvitetään sydämen ultraäänitutkimusten avulla saatujen hemodynaamisten muuttujien luotettavuutta verrattuna keuhkovaltimokatetrilla saatuihin arvoihin.

Laaja tutkimusryhmä

Oulun yliopistollisen sairaalan potilasmonitoroinnin ja anestesiamenetelmien tutkimusryhmä on laaja. Timo Kaakinen kertoo, että yhteistyötä tehdään yli osaamiskeskusten rajojen. Monitoroinnin lisäksi toinen tutkimushaara tutkii anestesiamenetelmiä. Eri tutkimuksissa mukana olevien potilaiden määrä nousee satoihin.

– Kliininen tutkimus leikkausosastolla vaatii yhteistyötä osaamiskeskusten kesken. Tutkimuksemme on hyvä esimerkki siitä, miten osaamiskeskusrajojen yli on valmistunut myös julkaisuja.