Sinikka Sälkiö, tutkimushoitaja ja elinluovutuskoordinaattori

Mitä teet työksesi?

Olen tehohoitokeskuksen tutkimushoitaja ja sairaalan elinluovutuskoordinaattori.

Mitä työpäiväsi pitävät sisällään?

Tutkimushoitajana koordinoin teholla tehtäviä tieteellisiä tutkimuksia. Suunnittelen, koulutan, kerään tutkimustietoja sekä teen tutkimuksiin liittyviä tehtäviä.

Yliopistosairaalan elinluovutuskoordinaattorille kuuluu oman sairaalan elinluovutustoiminnan seuranta, koordinointi ja koulutus, keskussairaaloiden kanssa tehtävä yhteistyö, sekä kansallisen toiminnan kehittäminen ja koulutus yhdessä valtakunnallisen elinluovutuksesta vastaavan lääkärin ja muiden yo-sairaaloiden elinluovutuskoordinaattoreiden kanssa.

Työpäivän aikana teen yleensä molempia työtehtäviä.

Miten päädyit näihin tehtäviin?

Valmistuin sairaanhoitajaksi 1987, olin poliklinikka- ja vuodeosastotyössä pari vuotta. Erikoissairaanhoitajaksi valmistuin 1990. Teholle halusin, jotta oppisin akuutisti vaikeasti sairastuneen hoitamista. Tarkoitus oli opetella tehohoitoa 5 vuotta, mutta tehohoito oli niin mielenkiintoista, että tänne jäin.

Tutkimushoitajan työhön perehdyin ensin hoitotyön ohessa. Vähitellen tutkimuksia kertyi kuitenkin enemmän, joten siirryin tekemään sitä työtä vuonna 2011.

Elinluovutuskoordinaattorin työhön ajauduin myös vähitellen; hoitotyössä vastuualueenani oli ollut elinluovutus, joten tein tutkimushoitajana toimiessa myös elinluovutukseen liittyviä projekteja. Vuonna 2014 perustettiin sairaalaan elinluovutustyöryhmä, ja silloin alkoivat elinluovutuskoordinaattorin työt.

Mikä työssäsi on kiinnostavinta?

Molemmat työt ovat mielenkiintoisia ja monipuolisia, eikä ole kahta samanlaista päivää. Koko ajan opin uutta ja saan uusinta tietoa molemmissa työtehtävissä.

Tutkimustyö on projektiluontoista työtä, joten on mielenkiintoista seurata tutkimuksen etenemistä ja odottaa tutkimustuloksia. Potilaiden ja omaisten kanssa työskentelystä pidän erityisesti.

Elinluovutuskoordinaattorin työssä saan tehdä työtä omassa sairaalassa, mutta myös hyvinvointialueiden elinluovutusvastuuhenkilöiden kanssa. Kansallisen elinluovutustoiminnan kehittämisessä mukana olo on mielenkiintoista ja haastavaa.

Työni on itsenäistä, mutta yhteistyö on tiivistä eri tahojen kanssa.

Miten palaudut töistä?

Perinteisin keinoin: Ystävät ja perhe ovat tärkeitä. Ulkoilen ja nykyisin osaan jo laiskotellakin. Käsillä tekeminen on tärkeää; sisustus ja vanhojen huonekalujen tuunaus sekä kotona/pihalla puuhastelu rentouttavat.