Nuorten neuropsykiatriset häiriöt

Nuorisopsykiatrian poliklinikalla tutkitaan ja seurataan sellaisia 13-22-vuotiaiden psyykkisiä häiriöitä, joiden seurauksena nuoren toimintakyky on heikentynyt. Toimintakyvyn heikkeneminen voi näkyä kaveri- tai vanhemmuussuhteiden heikkenemisenä tai arjessa selviytymisen haasteina. Hoidon tarkoituksena on parantaa nuoren toimintakykyä, säilyttää terveys ja työkyky, ja näin ollen kohentaa elämänlaatua.

Nuorisopsykiatrian poliklinikalle tullaan lääkärin lähetteellä. Yleensä aloitteen tekijä on vanhemmat, koulu tai nuori itse. Vastaanotolle alaikäinen tulee tavallisesti vanhemman tai muun huoltajan kanssa. Täysi-ikäinen voi tulla vastaanotolle yksin. Käynnillä kerrotaan tutkimusprosessista ja sovitaan tutkimusjakso (2-3 lääkärikäyntiä), jos sellaista ei ole vielä tehty muualla. Tutkimuksia ei siis tarvitse toistaa, jos ne on jo tehty. Poliklinikalla tehdään vain ne tutkimukset, jotka ovat tarpeen. Tutkimukset koostuvat psykiatrisista tutkimuksista eli erilaisista haastatteluista, jonka jälkeen tehdään neuropsykiatriset lisätutkimukset, jotka koostuvat kyselylomakkeista, haastatteluista. Tarvittaessa voidaan tehdä lisäksi toimintaterapeutin ja psykologin tutkimukset.

Tutkimusjakson jälkeen käydään hoitoneuvottelu, jossa nuorelle ja hänen perheelle kerrotaan tutkimustuloksista sekä kerrotaan häiriöön sopivista hoito- ja tukivaihtoehdoista. Neuvottelussa mietitään yhdessä minkälaisiin tehokkaisiin hoitoihin nuori ja perhe ovat valmiita sitoutumaan. Yleensä hoito alkaa terapialla (joko toiminta- tai psykoterapia sisältäen neuropsykiatrisen valmennuksen), neuropsykologisella kuntoutuksella, terapeuttisella ja psykoedukatiivisella ryhmällä. Tarvittaessa hoitoa tehostetaan psykiatrisilla lääkehoidoilla.

Terapeuttiset hoidot toteutetaan joko Kelan kustantamina tai sairaanhoitopiirin ostopalveluina. Hoidon riittävyyden takaamiseksi ja toipumisen varmistamiseksi poliklinikalla järjestetään yhteisneuvotteluja nuoren, perheen, koulun, tarvittaessa sosiaalitoimen ja terapeuttien kanssa. Kuntoutusta seurataan tarvittavien väliajoin, jotta voidaan varmistua sen tehokkuudesta ja toteutumisesta. Seurantakäyntien tiheys riippuu oireilun vaikeudesta ja haitasta.