Aikuisten neuropsykiatriset häiriöt

ADHD on kehityksellinen neurobiologinen häiriö, jonka kehittymiseen vaikuttavat sekä perinnölliset että ympäristötekijät. Häiriöön liittyy pitkäkestoisia tarkkaavuuden, aktiivisuuden ja tunteiden säätelyn, työmuistin, impulssikontrollin ja toiminnanohjauksen ongelmia. Oirekuva voi painottua hyvin monella eri tavalla. Tarkkaavuuden säätelyssä voi olla huomattavaa tilannekohtaista vaihtelua- itseä kiinnostaviin asioihin henkilö voi kyetä keskittymään hyvin, kun taas rutiininomaiset, tylsät tai työläämmät tehtävät tuntuvat ylivoimaisilta. Impulsiivisuus näkyy aikuisilla tyypillisesti kärsimättömyytenä, mikä ilmenee esimerkiksi toisten puheen keskeyttämisenä, odottamisen vaikeutena tai riskinottona liikenteessä. Aktiivisuus on tyypillisesti yliaktiivisuutta, mutta voi ilmetä myös aliaktiivisuutena, juuttuvuutena tai hitautena. Yliaktiivisuus ilmenee aikuisilla usein lähes jatkuvana mielen sisäisenä levottomuutena, pakonomaisena tarpeena tehdä jotain ja pitkään paikoillaan olemisen vastenmielisyytenä esimerkiksi työpisteessä, palaverissa tai luennolla.

Hoitamaton ADHD voi vaikuttaa hyvin monella tapaa kielteisesti henkilön elämänlaatuun, terveyteen ja toimintakykyyn. Häiriö voi vaikuttaa merkittävästi opiskelu- ja työuraan ja johtaa kykyprofiiliin nähden alisuoriutumiseen. Työelämässä oireet laskevat usein työtehoa ja lisäävät merkittävästi uupumisen riskiä. Onnettomuus- ja tapaturmariski on kohonnut. Oireet voivat haitata parisuhdetta ja perhe-elämää huomattavasti. Oireet altistavat muiden psykiatristen häiriöiden kehittymiselle. Erityisesti riski ahdistus- ja mielialahäiriöihin sekä päihdeongelmiin on kohonnut.

Aikuisen ADHD:n hoidossa lääkehoidolla on keskeinen merkitys. Lääkityksellä normalisoidaan potilaan aivojen toiminnallisen verkostojen aktiivisuutta lievittäen näin tarkkaavuuden, työmuistin, toiminnanohjauksen, tunnesäätelyn ja impulssikontrollin vaikeuksia. Lääkehoidon on todettu parantavan potilaan työ- ja toimintakykyisyyttä, vähentävän psyykkistä ja fyysistä sairastuvuutta ja muita oireista aiheutuvia seurannaisvaikutuksia. Lääkitys lisää myös mahdollisten psykososiaalisten hoitomuotojen vaikuttavuutta.

Tukitoimien, psykososiaalisen hoidon ja kuntoutuksen tarve on yksilöllistä. Tukitoimena voi opiskelija esimerkiksi saada lisäaikaa tenttitilanteissa tai työntekijälle järjestyä mahdollisimman häiriötön työtila. Tarpeen ja palvelujen saatavuuden mukaan kuntoutuksena voidaan käyttää esimerkiksi neuropsykiatrista valmennusta, ryhmämuotoista tai neuropsykologista kuntoutusta. Käytännössä näitä kuntoutuspalveluja on aikuisille ADHD potilaille hyvin rajallisesti saatavissa.

Neuropsykiatrisessa tiimissä tehdään diagnostisia arvioita ja hoidon- ja kuntoutuksen suunnittelua. Diagnostisen arvion jälkeen voidaan kokeilla lääkitystä ja tehdä aloitusvaiheen seurantaa. Poliklinikalla toimii psykoedukaatioryhmä ADHD diagnoosin saaneille aikuisille.

Psykoedukaatioryhmä kokoontuu kerran viikossa 1,5h kerrallaan neljän viikon ajan. Ryhmän tarkoituksena on antaa potilaalle monipuolisesti tietoa ADHD diagnoosista ja sen hoitomuodoista sekä vaikutuksesta potilaan elämässä. Ryhmä toimii myös vertaistukena. Ryhmäkoko on 4-6 henkilöä. Kokoontuminen rakennus PA1, 1. krs, Peltolantie 8.

https://adhd-liitto.fi/
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50061

Autismikirjon häiriö on yhteisnimike ryhmälle kehityksellisiä neurobiologisia oireyhtymiä, joihin liittyy sosiaalisen vastavuoroisuuden ja kommunikaation puutteita sekä rajoittuneita, kaavamaisia käyttäytymismalleja, takertumista hyvin rajoittuneisiin kiinnostuksen kohteisiin tai aistitoimintojen poikkeavuutta.

Psykiatrian poliklinikalla arvioidaan autismikirjon henkilöitä, joilla ei ole merkittävää kognitiivisen kehityksen viivästymää ja jotka aiemman tautiluokituksen mukaan diagnosoitiin Aspergerin oireyhtymäksi. Tämä diagnoosinimike on poistumassa käytöstä muuttuen uuden tautiluokituksen mukaisesti autismikirjon häiriöksi. Näiden kognitiivisesti hyvä- ja normaalitasoisten henkilöiden autismikirjon häiriö saatetaan todeta vasta aikuisiällä. Oireiden tulee ilmetä jo varhaiskehityksen aikana, mutta oireet saattavat tulla täysin havaittaviksi vasta aikuisiällä sosiaalisten vaatimusten ja itseohjautuvuuden tarpeen lisäännyttyä.

Tukitoimien ja kuntoutuksen tarve riippuu oireiden vaikeusasteesta sekä toimintakyvystä. Diagnoosin myötä lisääntynyt itseymmärrys voi itsessään auttaa sopeutumaan paremmin ympäristön vaatimuksiin ja toisaalta lisätä toisten ymmärrystä henkilön käyttäytymispiirteistä. Opinnoissa ja työelämässä voidaan tarvita erityisjärjestelyitä tai muita tukitoimia. Kuntoutuksessa käytetään esimerkiksi neuropsykiatrista valmennusta ja terapiaa. Erityisesti kognitiivisista ja käyttäytymisterapioista sekä niiden varianteista on osoitettu olevan hyötyä eri ongelmien ja oireiden hoidossa. Potilaat saattavat hyötyä myös ryhmämuotoisesta kuntoutuksesta.

Neuropsykiatrisessa tiimissä arvioidaan potilaan tukitoimien, hoidon ja kuntoutuksen tarvetta ja tehdään tarvittaessa suosituksia niiden saamiseksi.

https://autismiliitto.fi/

Kehityksellisillä oppimisvaikeuksilla tarkoitetaan synnynnäisiä kehityksellisiä neurobiologisia vaikeuksia, jotka ilmenevät mm. lukemisen, kirjoittamisen tai laskemisen odottamattoman suurina vaikeuksina yksilön muuhun kehitystasoon tai kognitiiviseen kapasiteettiin nähden. Oppimisvaikeudet jatkuvat usein aikuisuuteen ja vaikuttavat monella tapaa henkilön kouluttautumiseen, työssä selviytymiseen sekä psyykkiseen hyvinvointiin. Oppimisvaikeuksiin liittyy tavanomaista korkeampi riski itsetunnon ja vuorovaikutustaitojen ongelmiin, stressiin, uupumiseen, ahdistuneisuuteen ja masennukseen.

Oppimisvaikeuksien mahdollisimman varhainen tunnistaminen ja tarvittavien tukitoimien järjestäminen on tärkeää, sillä oppimisvaikeuksien vaikutukset ihmisen elämänvalintoihin ja psyykkiseen hyvinvointiin voivat olla suuret. Parhaimmillaan oppimiskyvyn arviointi tuo esiin henkilön vahvuuksia auttaen esimerkiksi sopivan opiskelu- ja ammatillisen polun löytämisessä. Tutkimusten mukaan oppimisvaikeuksien tunnistaminen koetaan yleensä helpottavaksi, koska se rajaa epämääräisinä pidetyt ongelmat kapea-alaisemmaksi erityishäiriöiksi. Diagnoosi antaa paremmat mahdollisuudet erilaisten oppimisen apuvälineiden, opiskelua tai työtä koskevien järjestelyiden saamiseen.

Neuropsykiatrisessa tiimissä arvioidaan potilaan tukitoimien, hoidon ja kuntoutuksen tarvetta. Oppimisvaikeuksien kuntoutus voi olla esimerkiksi ammatillista kuntoutusta, neuropsykologista kuntoutusta tai neuropsykiatrista valmennusta.

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00401

Tic-oire on äkillinen, nopea, toistuva, tarkoitukseton ja (osin) tahdosta riippumaton liike tai äännähdys. Tyypillisesti tic-oiretta edeltää ennakkotunne, joka saattaa tuntua esimerkiksi kihelmöintinä lihaksessa. Oiretta voi olla mahdollista pidätellä, mutta tämä johtaa kuitenkin siihen, että paine tic-oireiden tekemiseen kasvaa ja oireet voivat ryöpsähtää esille tavanomaista voimakkaampana.

Oireet alkavat yleensä ennen kouluikää, niiden intensiteetissä on kausittaista vaihtelua. Tic-oireet ovat voimakkaimmillaan yleensä 10-12 vuoden iässä ja häviävät yleensä aikuisikään mennessä. Pienellä osalla oireet jatkuvat ja saattavat myös voimistua iän myötä. Jos henkilöllä esiintyy yli vuoden ajan useita motorisia ja vähintään yksi äänellinen tic-oire jossain vaiheessa, kyseessä on Touretten oireyhtymä.

Tavankääntämismenetelmää voidaan käyttää yksittäisten tic-oireiden lievittämiseen. Menetelmällä pyritään lisäämään tietoisuutta tic-oireesta ja harjoitellaan oireen korvaamista toisella, vähemmän häiritsevällä tai haittaa aiheuttavalla toiminnalla. Psykososiaalista haittaa ja toimintakykyä alentavien tic-oireiden hoidossa käytetään myös lääkehoitoa. Parhaimmillaan lääkkeet lievittävät tic-oireita erittäin tehokkaasti.

Neuropsykiatrisessa tiimissä tehdään hoidon suunnittelua sekä lääkityksen kokeiluja. Tic- oireisiin liittyy hyvin usein oheissairastavuutta. Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden sekä mieliala- ja ahdistushäiriötä esiintyy heillä keskimääräistä huomattavasti yleisemmin ja näiden arviointi ja huomioiminen hoidon suunnittelussa on tärkeää.

https://www.tourette.fi/