Aivoverenkiertohäiriöt

Aivoverenkierron häiriön oireita esittävän potilaan saapuessa päivystykseen, mahdollisia tehtäviä toimenpiteitä on monia, riippuen AVH:n laadusta ja syystä. Syytä selvittävät tutkimukset tehdään viipymättä ja uusia aivoverenkierron häiriöitä estävä hoito aloitetaan mahdollisimman pian selvitetyn syyn perusteella.  

Liuotushoitoon soveltuville aivoinfarktipotilaille annetaan liuotushoito päivystyksessä. Liuotushoitoa tai valtimonsisäisiä toimenpiteitä harkittaessa kuvataan aivojen lisäksi aivo- ja kaulavaltimot (TT- tai MR-angiografia) 24 tunnin sisään oireiden alkamisesta sekä erityistapauksissa perfuusiokuvaus, jolla selvitetään tarkemmin aivojen verenkiertoa. Suonensisäisen verisuonitukoksen hoidon (trombektomian) tarve ja mahdollisuus arvioidaan, mutta sen arviointi ei saa hidastaa liuotushoidon toteuttamista. 

Aivoverenvuotopotilaan leikkaushoidon tarve ja mahdollisuudet selvitetään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Verenohennuslääkitykseen liittyvissä vuodoissa verenohennuslääkkeen vaikutus kumotaan. Aivojen sisäisen verenvuodon (ICH) saaneista potilaista noin 10 % vaatii leikkaushoitoa. 

Mikäli kyseessä on SAV eli aneurysmasta tullut vuoto, hoitomuoto valitaan aneurysman sijainnin ja muodon perusteella. SAV-epäilyssä kuvataan aivot sekä aivovaltimot (CT). Kuvantamislöydöksen jäädessä epäselväksi voidaan potilaalta ottaa lannepiston avulla aivoselkäydinnestenäyte, josta myös voidaan etsiä merkkejä vuodosta. Hoitona joko neurokirurgi leikkaa tai neuroangiologi sulkee vuotokohdan suonensisäisesti. Jos potilaalla on laskeva tajunnantaso, neurokirurgi voi asentaa potilaalle leikkaussalissa aivokammioavanteen helpottamaan aivopaineongelmaa. SAV-potilaiden jatkohoitopaikka on teho-osasto, jonka kautta pyritään mahdollisimman nopeasti järjestämään jatkohoito.

Riskitekijöiden hoito ja seuranta järjestetään pääsääntöisesti perusterveydenhuollossa yleensä 3 kuukauden kuluttua sairastumisesta ja suuren riskin potilaiden seuranta tulee toteuttaa vähintään vuosittain.  

Kuntoutussuunnitelma tarkistetaan kontrollikäynnillä 1–6 kuukauden kuluttua sairastumisesta, ellei potilaan tilaa ole arvioitu niin pysyväksi, että päätökset on voitu tehdä jo aiemmin. Työikäisten kuntoutussuunnitelmat tarkistetaan tarvittaessa neurologian poliklinikalla tai kuntoutuksen poliklinikalla.  

Ennen kuntoutussuunnitelman tarkastusta erityistyöntekijät raportoivat edistymisestä ja ottavat osaltaan kantaa jatkotavoitteisiin, -keinoihin sekä kuntoutumisennusteeseen ja seurannan aikatauluun. Kuntoutussuunnitelmassa tulee tarvittaessa ottaa kantaa myös ajokyvyn arvioon, ammatilliseen kuntoutukseen ja sopeutumisvalmennukseen. Samalla sovitaan seuraavasta kuntoutussuunnitelman tarkistamisajankohdasta ja -paikasta.  

Hoito, seuranta ja kuntoutus toteutetaan moniammatillisen tiimin (neurologi/neurokirurgi, sairaanhoitaja, fysio-, toiminta- ja puheterapeutti, neuropsykologi ja sosiaalityöntekijä) tekemän kuntoutusarvion ja kuntoutussuunnitelman pohjalta. Aivoverenkierron häiriöiden uusiutumisen lisäksi seurannassa huomioidaan AVH:n mahdolliset vaikutukset mielenterveyteen (kuten masennuksen puhkeaminen) ja pyritään minimoimaan aivoverenkierron häiriöihin yleisesti liittyvä riski sosiaaliseen eristyneisyyteen.  

Potilaalla on mahdollisuus osallistua ensitieto- ja sopeutumisvalmennustilaisuuksiin, joissa potilas saa tietoa diagnoosistaan sekä tukea kuntoutumiseen. Lisätietoa tilaisuuksista saat hoitavasta yksiköstäsi sekä OYSin Kuntoutuksen palvelukeskuksen sivuilta (linkki). 

Voit lukea lisää aivoverenkiertohäiriöistä, niiden oireista, tunnistamisesta ja riskitekijöistä Terveyskylästä linkistä: Aivotalo – Aivoverenkiertohäiriöt. 

Tietoa ja tukea kuntoutumiseen löydät osoitteesta:  www.aivoliitto.fi