Naisten virtsankarkailu

Naisten virtsankarkailua on kolmen tyyppistä: ponnistukseen liittyvää, yliaktiivisesta rakosta johtuvaa ja sekamuotoista virtsankarkailua. Perusselvittelyt ja alkuhoito (lantionpohjan fysioterapia ja lääkehoito) tapahtuvat perusterveydenhuollossa. Mikäli hoidosta ei ole apua tai lääkehoito ei sovi, voi potilas saada lähetteen OYSin naistentautien poliklinikalle tutkimuksiin.

Lähetteen perusteella potilas saa kutsun OYSin naistentautien poliklinikalle. Ennen poliklinikkakäyntiä on täytettävä kutsun mukana tulevat oirekyselyt ja pidettävä virtsaamispäiväkirjaa kolmen päivän ajan. Gynekologin vastaanotolle tullaan täydellä rakolla, jotta virtsankarkailua voidaan tarkastella. Poliklinikkakäynnillä tehdään gynekologinen ultraääni- ja perustutkimus. Tarvittaessa voidaan tehdä virtsarakon toimintatutkimus.

Virtsankarkailulle ei välttämättä ole mitään syytä, kuten sairautta tai elimellistä vikaan, vaan kyse on usein niin kutsutusta idiopaattisesta eli tuntemattomasta syystä alkavasta virtsankarkailusta. Mikäli virtsankarkailun taustalta löytyy jokin ei-gynekologinen sairaus tai vamma, siirtyy sen hoito gynekologeilta urologeille. Tärkeintä on selvittää virtsankarkailun tyyppi. Jokaiseen virtsankarkailun tyyppiin on olemassa omat tehokkaat hoitomuotonsa.

Hoitomuodosta ja toimenpiteestä keskustellaan potilaan kanssa ensimmäisen käynnin yhteydessä. Painonhallinta ja tupakoinnin lopettaminen ovat ensisijaisia hoitovaihtoehtoja kaikille potilaille, kuten myös perusterveydenhuollossa kokeiltavat lantionpohjan fysioterapia ja sähköstimulaatiohoito. Leikkaushoito ei aina ole vaihtoehto, sillä esimerkiksi yliaktiivista rakkoa leikkaus voi entisestään hankaloittaa. Mini-invasiiviset, ilman anestesiaa tehtävät hoidot, kuten pistoshoidot ja muut poliklinikkakäynnillä tehtävät toimenpiteet ovat pieniä, kevyitä ja tehokkaita hoitoja moniin virtsankarkailun ongelmiin ja soveltuvat myös iäkkäämmille potilaille.

Hoidon jälkeen potilaalle lähetetään kysely hoidonjälkeisestä tilanteesta joko kolmen kuukauden tai vuoden kuluttua toimenpiteestä. Potilas saa hoitokäynnin yhteydessä myös tiedon siitä, miten olla yhteydessä, mikäli vaiva ei poistu tai hoidon jälkeen ilmenee ongelmia. Uudelle hoitokäynnille pääsee tarvittaessa hoitajan ja lääkärin arvion mukaan mahdollisesti myös ilman uutta lähetettä.