Lasten veri- ja syöpätaudit

Lasten leukemia on lähes aina akuutti eli sen taudinkulku on nopea ja vaatii siten nopean hoidon aloituksen. Leukemian tyypillisiä oireita ovat anemia, mustelmataipumus, infektiot ja luustokivut. Leukemiaepäily herää verikokeen perusteella, kun verenkuvassa voidaan todeta anemia, poikkeavat valkosoluarvot ja trombosytopenia eli verihiutaleiden vähyys. Diagnoosi tehdään nukutuksessa otettavasta luuydinnäytteestä. Toimenpidettä varten lapsipotilas nukutetaan ja luun pinta puudutetaan. Yksilöllisen hoidon määritys tehdään lisätutkimuksin.

Lasten yleisin syöpätauti on akuutti lymfoblastileukemia (ALL), jota hoidetaan heti diagnoosin varmistuttua solunsalpaajilla. Hoitoaika on hieman yli kaksi vuotta, ja hoito toteutetaan eurooppalaisella ALLTogether-hoitokaaviolla. ALLTogether-hoitokaaviosta lisää Duodecimissa.

Suomessa ALL:ään sairastuu vuosittain noin 50 lasta. Suurin osa lapsista on sairastuessaan 2–4-vuotiaita, mutta taudin voi saada jo ensimmäisen elinvuoden aikana tai toisaalta vasta aikuisena.

ALL on verta muodostavan elimen eli luuytimen pahanlaatuinen sairaus, jossa normaalien terveiden verisolujen tuotannon sijaan luuytimen täyttää lisääntyvä epäkypsien valkosolujen joukko. Näitä sairaita syöpäsoluja kutsutaan blasteiksi, jotka täyttävät luuytimen tilan normaalilta verisolutuotannolta.

Lapsilla harvinaisempaa akuuttia myelooista leukemiaa (AML) hoidetaan solunsalpaajahoidolla pohjoismaisen hoitokaavion mukaisesti. Noin 5–10 lasta tai nuorta sairastuu Suomessa vuosittain akuuttiin myelooiseen leukemiaan.

Keskushermostokasvaimet eli aivojen ja selkäydinkanavan alueella olevat kasvaimet ovat lasten yleisimpiä kiinteitä kasvaimia ja niitä todetaan Suomessa vuosittain noin 50. Näistä suurin osa sijaitsee aivojen alueella.

Keskushermostokasvaimet voivat olla hyvänlaatuisia tai pahanlaatuisia. Yleisimpiä keskushermostokasvaimia lapsilla ja nuorilla ovat glioomat, ependymoomat ja medulloblastoomat.

Kasvainten aiheuttamat oireet riippuvat kasvaimen sijainnista, kasvunopeudesta ja potilaan iästä. Lähes puolet kasvaimista sijaitsee aivojen takakuopan alueella, jolloin tyypillisiä oireita ovat päänsärky ja aamupainotteisesti esiintyvä oksentelu. Takakuopassa sijaitsevien pikkuaivojen tehtävänä on säädellä liikkeiden hallintaa, joten lisääntyvä kömpelyys ja huonontunut tasapainon hallinta voivat olla oire kasvaimesta. Myös vauvaiän jälkeen uusiutuva karsastus voi olla oire aivokasvaimesta.

Jos aivokasvain on aivolisäkkeen alueella, esiintyy hormonaalisia häiriöitä, jotka voivat vaikuttaa esimerkiksi kasvuun tai virtsan pidätyskykyyn. Selkäytimen kasvainten oireena voivat olla kipu, häiriöt raajojen lihasvoimissa tai tunnossa sekä virtsan- tai ulosteenpidätyskyvyn häiriöt.

Aivokasvaimen diagnosoimiseksi tehdään aivojen magneettikuvaus (MRI). Jos kasvain vaikuttaa MRI:n perusteella pahanlaatuiselta tai se on koepalan perusteella todettu pahanlaatuiseksi, tehdään myös selkäytimen magneettikuvaus. Sillä selvitetään, onko kasvain lähettänyt etäpesäkkeitä selkäytimen alueelle. Selkäytimen alueen kasvainepäilyssä tehdään myös selkäytimen ja aivojen alueen magneettitutkimukset.

Kasvaimen levinneisyyden selvittämiseksi saatetaan ottaa myös selkäydinnestenäyte, jolla selvitetään kasvainsolujen mahdollista leviämistä selkäydinnesteen välityksellä.

Aivokasvainten hoidossa kirurgialla on keskeinen merkitys solunsalpaaja- ja sädehoidon lisäksi.  Joskus solunsalpaajahoitoa tehostetaan autologisen kantasolusiirron avulla, jossa lapselle annetaan tukihoitona häneltä itseltään hoidon aikaisemmassa vaiheessa kerättyjä kantasoluja.

Lapsuusiän kolmanneksi yleisin syöpä on lymfooma eli imukudossyöpä. Suomessa todetaan vuosittain noin 15 uutta tapausta. Lasten lymfoomista lähes puolet on Hodgkinin lymfoomia ja loput non-Hodgkin -lymfoomia.

Hodgkinin lymfoomaa (HL) ilmenee kaikenikäisillä ja oirekuva on samanlainen lapsilla ja aikuisilla. Tavallisin löydös on suurentunut imusolmuke kaulalla, kainalossa tai nivustaipeessa. Kaikki lymfoomapesäkkeet eivät kuitenkaan tunnu päällepäin, vaan niitä voi olla esimerkiksi maksassa, pernassa, luustossa tai suolistossa. Tällöin oireena voi olla esimerkiksi yskää, jos pesäkkeet sijaitsevat rintakehän alueella tai vatsaoireita, jos ne sijaitsevat vatsassa. Yleisoireita ovat esimerkiksi kuumeilu, väsymys, selittämätön painonlasku, hikoilu tai kutina.

Myös Non-Hodgkin -lymfooman oireet riippuvat kasvainkudoksen sijainnista. Jos pahanlaatuista solukkoa on luuytimessä ja veressä, oireet ovat samankaltaisia kuin leukemiassa. Vatsan alueen lymfooman, tavallisimmin Burkittin lymfooman, oireina voi olla vatsakipu, oksentelu, pahoinvointi tai turvonnut vatsa.

Lymfoomadiagnoosin varmistamiseksi voidaan ottaa koepala imusolmukkeesta tai muusta kasvainkudoksesta, luuydinnäytteitä ja selkäydinnestenäyte.

​Lymfoomia hoidetaan solunsalpaajilla ja sädehoidolla. Lapsipotilailla on harvoin syövästä johtuvia kipuja, mutta mahdollista kipua arvioidaan ja hoidetaan aktiivisesti hoidon aikana. Lymfoomien hoitoaika vaihtelee kuukaudesta kahteen vuoteen. Hoitoennusteet ovat hyviä.

Lapsilla esiintyviä pahanlaatuisia kiinteitä kasvaimia ovat esimerkiksi munuaiskasvain Wilmsin tuumori, hermokudoksesta lähtöisin oleva neuroblastooma, luu- ja pehmytkudossarkoomat, silmän verkkokalvon kasvain retinoblastooma, maksakasvaimet hepatoblastooma ja hepatosellulaarinen karsinooma sekä itusolukasvaimet. Näiden kasvainten oireet riippuvat niiden sijainnista ja selvittelyt voivat käynnistyä esim. lapsen mahakivun, verivirtsaisuuden, havaitun patin, yleisen huonovointisuuden tai silmän poikkeavan punaheijasteen vuoksi.

Kasvaimen löydyttyä siitä otetaan koepala ja lisäksi tehdään esim. magneettikuvauksia kasvaimen levinneisyyden selvittämiseksi.  Myös kiinteitä kasvaimia hoidetaan solunsalpaajilla ja tarvittaessa sädehoidolla. Usein hoito alkaa solunsalpaajahoidolla, jolla kasvain pienenee niin, että se on myöhemmin helpompi leikata.  Myös joidenkin kiinteiden kasvainten solunsalpaajahoitoa voidaan tehostaa autologisella kantasolusiirrolla.

Lapsilla ja nuorilla esiintyy myös hyvänlaatuisia kasvaimia, joista yleisimpiä ovat hemangioomat eli verisuonikasvaimet. Tavallisin hemangioomatyyppi on infantiili hemangiooma , joka tavallisimmin ilmaantuu muutaman viikon iässä. Kasvaimelle on tyypillistä nopea kasvuvaihe kahden-neljän kuukauden iässä ja sen jälkeen hitaampi kasvuvaihe, joka voi kestäänoin vuoden ikään asti. Tämän jälkeen alkaa pidempi surkastumisvaihe, joka voi kestää 9-12 vuoden ikään asti. Puolella potilaista hemangiooma on hävinnyt kokonaan jo noin 5 vuoden ikään mennessä.

Useimmiten hemangiooma ei tarvitse hoitoa. Jos kasvaimen sijainti ja kasvunopeus aiheuttavat tai uhkaavat aiheuttaa lapselle toiminnallista haittaa tai jos kasvaimen pinta menee rikki, voi lääkehoito olla tarpeen.

OYSissa hoidetaan erilaisista veren hyytymishäiriöitä sairastavia lapsia. Lisäksi tutkimme ja hoidamme potilaita, joilla on verisolujen tuotantohäiriöön tai niiden muista syystä johtuvaan vähyyteen liittyviä sairauksia kuten anemioita (alhainen hemoglobiini), neutropenioita (veren tietyn tyyppisten valkosolujen puute) ja trombosytopenioita (verihiutaleiden vähyys).