Kiinteät syöpäkasvaimet

Syövän toteamiseen, levinneisyyden selvittämiseen, hoitojen onnistumisen arvioimiseen ja seurantaan käytetään usein radiologisia kuvantamismenetelmiä, kuten CT-, natiiviröntgen- ja MRI-kuvantamista. Eri kuvantamismenetelmien joukosta pyritään löytämään kullekin potilaalle sopivin vaihtoehto. Usein eri kuvantamistekniikoita yhdistellään riittävän tiedon saamiseksi. Syöpäsairauksien kuvantaminen monipuolistuu ja tarkentuu koko ajan.

Joidenkin syöpien kohdalla kasvainten merkkiaineiden määrittämisestä on hyötyä. Merkkiaineitta erittyy kasvainkudoksesta kehon nesteisiin ja sen määrä verenkierrossa vaihtelee syövän aktiivisuuden mukaan. Merkkiaineen pitoisuuden suureneminen voi viitata syövän ilmaantumiseen tai uusiutumiseen.

Kasvainten merkkiaineiden määrityksiä voidaan näin hyödyntää sekä syövän toteamisessa, seurannassa että ennusteen arvioimisessa. Merkkiaineiden esiintymisen herkkyys ja tarkkuus vaihtelevat kuitenkin merkittävästi eikä kohonnut merkkiainepitoisuus aina tarkoita syöpää. Kaikilla syöpäpotilailla merkkiainetta ei välttämättä löydy lainkaan. Esimerkkejä syöpämerkkiaineista ovat eturauhassyövän PSA-merkkiaine ja suolistosyövän CEA-merkkiaine.

Leikkauksen laajuus vaihtelee syöpätyypin, syövän kasvutavan, koon, levinneisyyden ja sijainnin mukaan. Kun leikkaus tehdään syövän varhaisessa vaiheessa, hoitotulokset ovat varsin hyvät. Aina leikkauksella ei pyritä koko kasvaimen poistoon. Joissakin tilanteissa leikkauksella voidaan pienentää kasvaimen kokoa ja näin parantaa sen jälkeen toteutettavan solunsalpaaja- ja/tai sädehoidon tehoa. Myös etäpesäkkeiden ja oireita aiheuttavan kasvaimen leikkaus saattavat tulla kyseeseen.

Tutustu tarkemmin OYSissa tehtävän rintakasvainkirurgian kuvaukseen.

Solunsalpaajat eli sytostaatit estävät syöpäsolujen jakaantumista ja aiheuttavat niiden kuoleman. Koska solunsalpaajat kulkeutuvat verenkierron mukana kaikkialle elimistöön, niiden vaikutus ei rajoitu vain syöpäsolukkoon. Yleisiä solunsalpaajahoidon haittavaikutuksia ovat hiustenlähtö, veren valkosolujen määrän lasku, suun limakalvojen kipeytyminen, vatsan toiminnan muutokset, pahoinvointi ja väsymys. Haittavaikutukset loppuvat yleensä hoitojen päätyttyä. Perinteisten solunsalpaajien rinnalla tai tilalla usean syöpätyypin hoidossa käytetään myös muita, täsmällisemmin syöpäsolujen kasvua estäviä lääkkeitä.

Sädehoito on syöpäsoluja paikallisesti tuhoavaa hoitoa, joka annetaan elimistön ulkopuolelta käsin tarkoin määritellylle hoitoalueelle lineaarikiihdyttimien avulla. Syöpäsolut ovat erityisen herkkiä sädehoidolle, koska syöpäsolut jakautuvat terveen kudoksen soluja nopeammin. Sädehoito voi olla osa syövän paranemiseen tähtäävää hoitoa joko yksinään tai yhdistettynä leikkaukseen tai lääkehoitoon. Sädehoitoa käytetään myös syövän oireenmukaisena hoitona lievittämään kasvaimen tai etäpesäkkeen aiheuttamia oireita. Sädehoito voi aiheuttaa haittavaikutuksia hoidettavalle alueelle.

Tietyissä veri- ja imusolmukesyöpien muodoissa potilaalle voidaan antaa hyvin korkea-annoksista solunsalpaajahoitoa, kun tukihoitona käytetään potilaalta itseltä verestä etukäteen kerättyjä verenmuodostuksen kantasoluja (autologinen kantasolujensiirto). Tarkoin valituissa tilanteissa potilaalta itseltään kerätyistä immuunisoluista (lymfosyyteistä) voidaan valmistaa lääketeollisuudessa geenitekniikan avulla räätälöity soluvalmiste (niin kutsuttu ”elävä lääke”), joka potilaalle palautettuna tunnistaa ja tuhoaa syöpäsoluja (CART-soluhoito). Sekä kanta- että immuunisolut kerätään potilaan verestä soluerottelijalaitteen avulla.

Kohdennetut hoidot eli niin kutsutut täsmälääkkeet kehittyvät koko ajan syvän hoitomuotona. Sopivan täsmälääkkeen valinta voi edellyttää geenitutkimuksia ennen syöpähoitoja. Geenitutkimuksilla voidaan tunnistaa osa syövälle altistavista geenivirheistä ja näin selvittää perinnöllistä syöpäalttiutta, mutta tiettyjä veritauteja lukuun ottamatta syöpää ei voi kuitenkaan löytää geenitestauksella. Yksinkertaista testiä kaikkien perimästään kiinnostuneiden testaamiseksi ei vielä ole.