Lasten ja nuorten hammashoito

Huuli- ja suulakihalkio on yksi yleisimmistä synnynnäisistä rakennepoikkeamista. Huulet, leuka ja suulaki kehittyvät lapsella raskauden toisen ja kolmannen kuukauden aikana. Ne muotoutuvat osista, jotka kasvavat yhteen. Joskus yhteen kasvaminen on kuitenkin epätäydellistä ja tällöin muodostuu halkio. 

Halkioita on useita eri muotoja, käsittäen pelkän huulen tai suulaen tai molemmat. Halkio voi esiintyä vain toisella tai molemmilla puolilla kasvoja. Joskus suulakihalkio voi olla niin sanottu “piilohalkio”, jolloin halkio on piilossa suun limakalvon alla ja ainoastaan pehmeän suulaen takaosan uvula on kaksiosainen.  

Huuli-suulakihalkion syyt ovat moninaisia. Perintötekijöillä tiedetään olevan merkitystä, vaikkakaan perinnöllisyys ei noudata mitään yksinkertaista sääntöä. Vanhemmat, joilla itsellään on ollut halkio ,voivat saada todennäköisemmin halkiolapsen. Lisäksi monet ulkoiset tekijät voivat vaikuttaa halkion muodostumiseen, mutta näitä tekijöitä on usein vaikea varmuudella osoittaa. Suomessa halkiovauvoja syntyy noin 120 vuodessa: noin yhdellä lapsella 500:sta vastasyntyneestä on halkio. 

Huuli- ja suulakihalkiopotilaiden hoitoon osallistuu eri alojen asiantuntijoista koostuva hoitoryhmä. Ryhmään kuuluu halkiokirurgi, foniatri, korvalääkäri, puheterapeutti, kuulontutkija, halkiohoitaja, oikojahammaslääkäri, lastenhammaslääkäri ja lastenpsykiatri.

OYSissa sovitun toimintamallin mukaisesti halkiohoitajalle ilmoitetaan kaikista syntyneistä huuli- ja suulakihalkiovauvoista ja halkiohoitaja tapaa perheen jo synnytysvuodeosastolla. Tavoitteena on ensitiedon antaminen mahdollisimman pian vauvan syntymästä. Myös lasta myöhemmin hoitava halkiokirurgi käy OYSin toimintatavan mukaan katsomassa OYSissa syntynyttä huuli- suulakihalkiovauvaa ja hänen vanhempiaan. 

Muualla kuin OYSissa syntyneistä käynnistetään hoidonvaraukset saapuneen lähetteen ja/tai synnytysyksikön muun ilmoituksen perusteella. Ensikäynti halkiohoitajalle ja/tai halkiokirurgeille järjestetään perheen toivomuksen mukaisesti joko lähipäiville synnytysvuodeosastolta kotiutumisen jälkeen tai myöhempään ajankohtaan. 

Vauvoille, joilla on suulaessa halkio, järjestetään ensimmäisten elinkuukausien aikana  OYSiin poliklinikkakäynti korvalääkärille, joka tutkii lapsen korvat ja informoi vanhempia halkion vaikutuksista korviin ja tarvittaessa ohjelmoi korvien putkituksen suulaenhalkion korjausleikkauksen yhteyteen. Kaikille vauvoille, joilla on suulaessa halkio, järjestetään aika pienten lasten syömisasioihin erikoistuneelle puheterapeutille 4 kuukauden iässä, jossa kartoitetaan halkion mahdollisesti mukanaan tuomia haasteita syömiseen.

Kaikki halkiolapset tarvitsevat kirurgista hoitoa ensimmäisen vuoden aikana. Halkiot korjataan yhdellä tai useammalla leikkauksella. Leikkaukset ajoitetaan yksilöllisesti lapsen kasvua ja kehitystä seuraten. Halkiotyyppi ja halkion laajuus vaikuttavat hoitomenetelmän valintaan. 

Huulenkorjausleikkaus tehdään 3–4 kuukauden iässä. Leikkauksessa korjataan huuli, sitä ympäröivä lihaksisto sekä alustavasti nenä. Suulakihalkion korjausleikkaus tehdään 6–12 kuukauden iässä halkion laajuudesta riippuen. Huuli- ja suulakihalkiopotilaat tarvitsevat myöhemmin noin 9–11-vuotiaana vielä luusiirreleikkauksen hammasharjanteelle halkiokohtaan, jotta oikominen hampaistossa onnistuu. 

Leikkausta varten lapsi kutsutaan leikkausta edeltävänä päivänä lasten kirurgiselle osastolle. Toimenpide tehdään nukutuksessa lasten leikkaussalissa. Yleensä sairaalassaoloaika on 2 – 3 päivää leikkauksen jälkeen. Koko tuon ajan vanhemmat voivat olla ympäri vuorokauden mukana lapsen hoidossa lukuun ottamatta leikkauksen ja heräämön aikaa. 

Leikkauksen jälkeen lapsi vanhempineen kutsutaan noin kuukauden kuluttua poliklinikkakäynnille, jolloin hoitavat kirurgit ja halkiohoitaja tapaavat heidät. Samalle päivälle järjestetään tarvittaessa ensimmäinen korvakontrolli.

Halkiopotilaiden seurantakäytäntö perustuu Eurocleft-suositukseen. Hoidon tuloksia seurataan ja dokumentoidaan paitsi kliinisesti, myös valo- ja röntgenkuvien sekä kipsimallien avulla.

Suulaki- ja piilohalkiopotilailla voi aluksi olla haasteita puheessa, vaikka suulaki on operoitu. Puhe voi olla epäselvää ja/tai nenäsointista. Foniatri ja puheterapeutti seuraavat puheen kehitystä ja ohjaavat tarvittaessa potilaan puheterapiaan kotipaikkakunnalle. Tarvittaessa voidaan tehdä puheenparannusleikkaus. 

Lapselta voi puuttua yksi tai useampia hampaita tai niitä voi joskus olla liikaa. Näistä syistä johtuen lähes kaikki halkiolapset tarvitsevat hampaiston oikomishoitoa 6–18 vuoden iässä. Oikojahammas­lääkäri sekä suu- ja leukakirurgi tekevät alustavan tutkimuksen lapsen ollessa 3-vuotias. Tarkempi hoitosuunnitelma laaditaan 6-vuotiaana. Varsinainen oikomishoito aloitetaan 6–9 vuoden iässä ja se kestää usein 13–16-vuotiaaksi, joskus jopa kauemminkin. Tarvittaessa voidaan tehdä myös luunsiirto, jos hampaiden luutuki jää lapsella vajaaksi hammaskaaren halkion vuoksi. Purentakyvyn ja ulkonäön parantamiseksi voidaan tarvittaessa tehdä kasvun päätyttyä 18–20 vuoden iässä leukojen korjausleikkaus ja siinä yhteydessä nenäleikkaus. 

Suurin osa halkiolapsista on täysin terveitä halkioon liittyviä ongelmia lukuun ottamatta. Osalla lapsista on kuitenkin myös muita poikkeavuuksia, jotka eivät aina tule esille välittömästi vastasyntyneenä. Lapsen kehityksellinen seuranta tapahtuu normaalisti omassa neuvolassa. Jos kehityksessä epäillään poikkeavuutta, lapsi ohjataan tutkimuksiin OYSin lastenneurologiseen yksikköön. 

Lisätietoa ja vertaistukea löydät Suomen huuli- ja suulakihalkiopotilaat ry:n sivuilta, osoitteesta www.halkio.fi.