Keuhkosyöpäpotilaan hoitopolku
Keuhkosyövät ovat ryhmä erilaisia keuhkoperäisiä syöpäsairauksia. Keuhkosyöpä on miesten ja naisten kolmanneksi yleisin syöpämuoto.
Lue lisää alta
Keuhkosyövät ovat ryhmä erilaisia keuhkoperäisiä syöpäsairauksia, joiden ennuste ja hoito vaihtelevat Keuhkosyövän ennustetta määrittää paitsi taudin levinneisyysaste myös monet syöpäbiologiset tekijät, kuten kasvaimen ilmentämät geenimutaatiot.
Suomessa todettiin vuonna 2019 noin 2 800 uutta keuhkosyöpätapausta. Keuhkosyöpä on miesten ja naisten kolmanneksi yleisin syöpämuoto. Tupakointi on keuhkosyöpien keskeisin riskitekijä, ja 85–90 prosenttia keuhkosyöpätapauksista on tupakoinnin aiheuttamia. Työ- ja elinympäristössä muun muassa asbesti, arseeni, kromi ja radonsäteily lisäävät keuhkosyöpävaaraa etenkin yhdessä tupakoinnin kanssa. Geneettinen alttius on myös yhteydessä sairastumisriskiin, mutta tarkkoja mekanismeja ei tunneta. Keuhkosyöpä ei ole juuri koskaan perinnöllistä.
Keuhkosyöpä ei kuitenkaan ole erityisen poikkeuksellista myös täysin tupakoimattomilla tai vain vähän tupakoineilla. Näissä tapauksissa sitä pidetään syöpäbiologialtaan ja taustaltaan erilaisena keuhkosyöpänä.
Keuhkosyövän oireet
Keuhkosyövän solumuutokset kehittyvät hitaasti vuosien kuluessa ennen kuin tauti on nykyisillä tutkimuskeinoilla kliinisesti todettavissa. Keuhkosyövän oireet ovat niin sanottuja myöhäisoireita eli ilmenevät usein vasta kun tauti on jo levinnyt. Oireet ovat monimuotoisia ja samanlaisia oireita ilmenee muissakin sairauksissa. Noin neljäsosa potilaista on oireettomia taudin toteamishetkellä.
Keuhkosyövän oireet riippuvat kasvaimen sijainnista ja kasvutavasta. Yskä, veriyskä, hengenahdistus ja rintakehän kivut ovat melko tyypillisiä oireita, mutta tavallista on myös että etäpesäkkeet, muun muassa luustossa, aivoissa ja maksassa, aiheuttavat ensimmäiset oireet. Keuhkosyövät voivat lähettää etäpesäkkeitä jo taudin varhaisessa vaiheessa. Levinneen taudin ollessa kyseessä yleisoireet, kuten laihtuminen, kuumeilu ja väsymys, ovat myös tavallisia.
Keuhkosyövän toteaminen
Keuhkosyöpäepäily herää mahdollisten oireiden ja keuhkojen röntgenkuvauksen perusteella.
Jatkotutkimuksiin kuuluvat tietokonekerroskuvaus, joissakin tapauksissa lisäksi PET-kuvaus ja kudosnäytteen ottaminen keuhkokasvaimesta tai mahdollisesta etäpesäkkeestä esimerkiksi keuhkoputkien tähystyksessä tai rintakehän läpi neulanäytteellä. Kudosnäyte tarvitaan mikroskooppista tutkimusta varten syöpätyypin määrittämiseksi. Keuhkosyövän toteamiseen soveltuvia, verestä mitattavia kasvainmerkkiainetutkimuksia ei ole käytössä.
Lähete
Lähete keuhkosyöpäepäilystä luokitellaan kiireelliseksi. Lähete käsitellään keuhkosairauksien yksikössä, jossa erikoislääkäri arvioi lähetteen ja suunnittelee tarvittavat lisätutkimukset. Tutkimukset ovat kiireellisiä, mutta eivät päivystyksellisiä. Tutkimuksiin pääsy voi vaihdella lähetetilanteen mukaan. Sairaanhoitaja lähettää kutsukirjeen tutkimuksiin, soittaa tai laittaa ajat tekstiviestillä.
Lisätutkimuksista yleisin on tietokonekerroskuvaus. Muita mahdollisia tutkimuksia ovat keuhkoputkien tähystys, kuvantaohjattu neulanäyteenotto kasvaimesta, PET-tietokonekerroskuvaus ja puhallus- sekä verikokeet.
Yksilöllinen hoitosuunnitelma
Erikoislääkärit (keuhkolääkäri, syöpälääkäri, keuhkokirurgi, patologi ja radiologi) suunnittelevat hoidon juuri sinun tilanteeseen sopivaksi eli tekevät yksilöllisen hoitosuunnitelman. Hoitosuunnitelma tehdään potilasasiakirjojen ja tutkimustulosten perusteella moniammatillisessa kokouksessa. Tarvittaessa sinulle tehdään vielä lisätutkimuksia. Aina ennen hoitoja arvioidaan hoitojen hyödyt ja haitat.
Hoitomuodot ja ennuste
Hoidon mahdollisuudet määräytyvät keuhkosyövän alatyypin, taudin levinneisyyden, potilaan yleiskunnon ja perussairauksien sekä osalla kasvaimen molekyylibiologisten mutaatioiden perusteella.
Keuhkosyövät jaotellaan kahteen pääryhmään: ei-pienisoluisiin keuhkosyöpiin ja pienisoluiseen keuhkosyöpään. Valtaosa keuhkosyövistä on ei-pienisoluisia keuhkosyöpiä, jotka edelleen jakautuvat useisiin alaryhmiin. Pienisoluinen keuhkosyöpä todetaan noin 15 prosentissa keuhkosyöpätapauksista.
Laajalle levinneisiin tautimuotoihin ei tunneta parantavia hoitoja, mutta lääkehoidot silti usein hidastavat taudin etenemistä ja pidentävät elossaoloaikaa. Hoidon vastetta arvioidaan potilaan voinnin ja kuvantamistutkimusten avulla.
Tupakoinnin lopettaminen parantaa ennustetta myös keuhkosyövän toteamisen jälkeen ja toisaalta tupakka heikentää osan lääkitysten tehoa. Tupakasta vieroittumiseen on mahdollista saada apua lääkinnällisin keinoin.
Ei-pienisoluisen keuhkosyövän hoito
Pienisoluisen keuhkosyövän hoito
Palliatiivinen hoito ja saattohoito
Palliatiivinen hoito tarkoittaa parantumattomasti sairaan potilaan hoitoa, jolla pyritään lievittämään oireita ja kärsimystä sekä parantamaan ja säilyttämään elämänlaatua. Kärsimystä voivat aiheuttaa niin fyysiset kuin psyykkiset tai elämän tarkoitukseenkin liittyvät seikat, joten hoidonkin tulee olla laaja-alaista ja moniammatillista.
Palliatiivista hoitoa voidaan tarjota keuhkosyöpäpotilaalle jo aktiivisten syövän hoitojen aikana esim. toisen linjan lääkehoitojen alkaessa tai potilaan aktiivisten syövän hoitojen päättyessä.
Saattohoito on osa palliatiivista hoitoa. Saattohoidon tavoite on hyvä kuolema ja kuolemaa edeltävän fyysisen ja psyykkisen kärsimyksen lieventäminen siinä vaiheessa, kun jäljellä olevan elinajan arvioidaan olevan lyhyt.
Keuhkosyövän hoidon portaat terveydenhuollossa
Kun sinulla epäillään tai sinulla on todettu keuhkosyöpä, sinua hoidetaan terveydenhuollon eri pisteissä riippuen siitä, missä vaiheessa hoitoa olet. Hoito on porrastettu terveydenhuollon eri toimijoille:
Perusterveydenhuolto (terveyskeskus, työterveyshuolto):
- Vastaa keuhkosyöpäepäilyjen kiireellistä lähettämisestä eteenpäin
- Osallistuu potilaan palliatiiviseen hoitoon
Erikoissairaanhoito (alue-, keskus- tai yliopistosairaala)
- Vastaa keuhkosyövän diagnostiikasta
- Vastaa potilaan syövän lääkehoidoista
- Vastaa keuhkosyövän seurannasta
- Osallistuu potilaan palliatiiviseen hoitoon
Yliopistosairaala
- Vastaa keuhkosyövän moniammatillisista kokouksista
- Vastaa keuhkosyövän leikkaus- ja sädehoidosta
- Osallistuu potilaan vaativaan palliatiiviseen hoitoon
Seuranta
Keuhkosyöpäpotilaan seuranta suunnitellaan yksilöllisesti. Paikallisen taudin kyseessä ollessa seurannan tavoitteena on havaita varhaisessa vaiheessa taudin uusiutumat ja annettujen hoitojen mahdolliset myöhäishaitat. Mikäli tautitilanne on edelleen rajoittunut ja potilaan yleisvointi sallii, voidaan joskus edetä uusintaleikkauksiin tai täsmäsädehoitoon. Kuitenkin suurin osa potilaista sairastaa jo taudin toteamishetkellä levinnyttä tautia, jolloin parantavaan hoitoon ei ole edellytyksiä. Levinneenkin taudin edelleen edetessä, voidaan usein antaa lääkehoitoja, joilla pyritään hidastamaan taudin etenemistä ja lisäämään elossaoloaikaa.
Keuhkosyöpäpotilaista on elossa viiden vuoden kuluttua n. 15% kun arvioidaan kaikki levinneisyysasteet ja eri keuhkosyöpien alatyypit yhdessä. Ennuste vaihtelee kuitenkin sen mukaan, onko kyseessä ollut paikallinen tai paikallisesti edennyt tauti vai levinnyt tautimuoto. Keuhkosyövän eri alatyyppien taudinkulku vaihtelee syöpäbiologisista tekijöistä johtuen ja osassa alaryhmistä ennuste on huomattavasti keskimääräistä parempi.