Vatsakeskus

Vatsaelinsairauksien oireet vaihtelevat sairauden mukaan, mutta yleisiä ovat erilaiset suolisto-oireet, suolen toiminnan muutokset, suolistoverenvuoto ja anemia. Alkututkimukset, kuten paksusuolen tähystys, tehdään perusterveydenhuollossa. OYSin gastrokirurgian vastaanotolle tullaan lähetteellä, jonka perusteella suunnitellaan tarvittavat jatkotutkimukset, joissa potilas käy ennen vastaanottoa. Jatkotutkimuksia ovat esimerkiksi laboratoriotutkimukset ja CT- tai magneettikuvaus.

Hoidon tavoitteena on potilaan elämänlaadun parantaminen ja tiedon antaminen sairaudesta. OYSin gastrokirurgian ammattilaiset vastaavat vatsaelinsairauksien diagnosoinnista, hoidon suunnittelusta, leikkaushoidosta ja jälkihoidosta. Hoitoprosessin eri vaiheissa tehdään yhteistyötä eri erikoisalojen, kuten gastro-enterologian, syöpätautien, patologian ja radiologian ammattilaisten kanssa. Potilaiden tilanteita käsitellään yhteisesti ja monialaisuus korostuu läpi potilaan hoidon.

Urologisen yksikön tutkimuksiin ja hoitoon hakeudutaan perusterveydenhuollon, työterveyshuollon tai yksityissektorin kirjoittamalla lähetteellä. Osa potilaista ohjataan urologialle sairaalan sisäisenä konsultaationa toiselta erikoisalalta tai päivystyksestä. Perustutkimuksia ovat virtsan virtausmittaus (flowmetria) ja jäännösvirtsan tutkimus (residuaali), transrektaalinen ultraäänitutkimus, eturauhasnäytteiden otto ultraääni- ja magneettikuvaohjauksessa, virtsarakon tähystys (kystoskopia) ja urodynaamiset tutkimukset, joilla mitataan virtsarakon ja virtsaputken toimintaa.

Urologisen potilaan tutkimukset ja hoito ovat moniammatillista yhteistyötä, johon osallistuvat urologian erikoislääkärin ohella urologinen sairaanhoitaja, uroterapeutti, seksuaalineuvoja, seksuaaliterapeutti, syöpäsairaanhoitaja ja avannehoitaja sekä syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri, radiologi ja patologi.

Potilaat tutkitaan verisuonikirurgian poliklinikalla, jossa on kattava tutkimuslaitteisto verisuonilaboratorioineen ja ultraäänitutkimuslaitteineen. Jos valtimotautipotilailla päädytään kajoavaan hoitoon, potilaat ohjataan usein erilliseen valtimoiden diagnostiseen varjoainekuvantamiseen (tietokonekerroskuvaus tai magneettikuvaus), minkä jälkeen päätetään hoitomuoto (suonensisäinen hoito tai leikkaushoito).

Yleisimmät hoitokohteet ovat kaulavaltimot, vatsa-aortta ja alaraajavaltimot. Näiden hoidoilla pyritään estämään aivoinfarktiin liittyviä halvauksia, valtimopullistuman repeämään liittyviä kuolemia sekä alaraajan valtimotukoksiin liittyviä amputaatioita ja toimintakykyä rajoittavaa katkokävelyoiretta. Laskimosairauksista hoidetaan yleisimmin alaraajojen pintalaskimoiden vajaatoimintaa (suonikohjutautia) ja raajojen syvien laskimoiden kajoavaa hoitoa vaativia tukoksia. Munuaiskorvaushoidossa olevan potilaan hemodialyysin mahdollistamiseksi tehdään lisäksi veritiekirurgiaa.

Potilaat tulevat hoitoon yleensä hoitopäivän aamuna. Hoitomuodosta riippuen hoito toteutetaan joko leikkaussalissa tai toimenpideradiologian yksikössä. Jälkihoito ja seuranta tehdään verisuonikirurgisella osastolla. Toimenpiteen luonne vaikuttaa osastohoidon pituuteen (1–7 vrk) ja potilaan jatkohoitopaikkaan kotona, terveyskeskuksessa tai keskussairaalassa. Osasto huolehtii jatkohoito- ja kuntoutusohjeista, lääkitysohjeista ja mahdollisista polikliinisista seurantakäynneistä.

Alaraajojen pintalaskimovajaatoimintapotilaille ohjelmoidaan polikliinisen tutkimuskäynnin jälkeen yleensä suonensisäinen hoito, joka koostuu lämpökatetri- ja vaahtoruiskutushoidosta. Nämä hoidot toteutetaan valtaosin polikliinisesti päiväkäynnillä.

Verisuonikirurgia on yhteistyötä

Verisuonikirurgia tekee hyvin tiivistä yhteistyötä monen erikoisalan kanssa. Varsin usein sopivin hoitomuoto on suonensisäinen hoito. Teemme päivittäistä yhteistyötä toimenpideradiologien kanssa, joiden kanssa yhdessä etsimme potilaan vaivaan sopivinta hoitomuotoa. Verisuonten hoito on jo pidempään ollut suonensisäisten ja kirurgisten hoitojen vuorottelua ja yhteistoimintaa.

Verisuonikirurgiset potilaat ovat usein iäkkäitä ja hauraita, joten hoitomuodon valintaan vaikuttaa myös arvio siitä, minkälaisia toimenpiteitä ja anestesiamuotoja potilas kestää. Tässä avainasemassa ovat anestesiologit jo suunnitteluvaiheessa. Myös itse toimenpiteen yhteydessä hyvä yhteistyö anestesiologin kanssa on oleellista. Tärkeä erikoisala verisuonipotilaiden suhteen on myös neurologia. Yhdessä neurologien kanssa hoidamme kaulavaltimon ahtaumia silloin, kun ne ovat aivoverenkiertohäiriön taustalla.

Plastiikkakirurgialla hoidetaan paljon haavoja ja kudospuutoksia, ja usein tarvitaan verenkierron selvittelyä sekä hoitoa haavan paranemisedellytysten optimoimiseksi. Kaiken kaikkiaan haavanhoidossa tarvitaan aika ajoin useamman erikoisalan yhteistyötä (esimerkiksi ihotaudit, endokrinologia, jalkateräortopedia, radiologia ja infektiotaudit). Haavojen hoidossa keskeisessä roolissa ovat myös koulutetut haavanhoitajat, jotka ottavat kantaa potilaiden haavojen erityispiirteisiin ja myös jakavat haavanhoitotietoa koko hyvinvointialueelle.

Nefrologien kanssa yhdessä pyrimme turvaamaan dialyysipotilaille toimivan ja pitkäaikaisen veritien viikoittaisia dialyysejä varten. Yleensä tätä varten tehdään fisteli kyynärvarren valtimon ja laskimoiden välille.

Verisuonikirurgeilla on roolinsa myös syöpäleikkausten kehityksessä. Yhä useammin pystytään leikkaamaan verisuonen seinämässä kiinni oleva kasvain ja korjaamaan suoni. Näissä leikkauksissa yhteistyötä tehdään tällä hetkellä eniten gastrokirurgien ja urologien kanssa.

Joskus verisuonisairaudet iskevät yllättäen, ja silloin on usein kiire. Akuuteissa valtimotukoksissa ja aortan aneurysman repeämisissä yhteistyötä tehdään akuuttilääkärien, ensihoidon ja kaikkien päivystävien yksiköiden kanssa.

Syvien laskimotukosten hoito puolestaan on yleensä lääkkeellistä, ja sen hoitavat pääsääntöisesti sisätautilääkärit yksiköissään. Toisinaan niissäkin on perusteltua tehdä suonensisäisiä hoitoja yhteistyössä toimenpideradiologien kanssa.