Suomi
EnglishNeurologia ja neurokirurgia
Vastaamme Pohjois-Pohjanmaan päivystysluonteisista neurologian ja neurokirurgian palveluista, poliklinikka- ja vuodeosastohoidosta sekä vaativasta erityistason erikoissairaanhoidosta koko Pohjois-Suomessa.
Lue lisää alta
Palvelut
Löydät lisätietoa palveluistamme ja yksiköidemme sijainti- ja yhteystiedot, kun siirryt palvelun sivulle.
Tietoa neurologisten sairauksien hoidosta ja neurokirurgiasta OYSissa
Harvinaisia sairauksia sairastaa alle 5 henkilöä 100 000 asukasta kohti eli 6-8 % väestöstä. Harvinaisten neurologisten sairauksien diagnostiikka on keskitetty yliopistollisiin sairaaloihin.
Harvinaiset neurologiset sairaudet ovat ilmenemistavoiltaan ja vakavuudeltaan hyvin erilaisia. Sairauksien alkamisikä, oirekuva ja taudin kulku vaihtelevat samaakin sairautta sairastavilla henkilöillä. Aikuisilla tavattavia harvinaisia neurologisia sairauksia ovat esimerkiksi lihassairaudet, harvinaiset liikehäiriösairaudet, immuunivälitteiset ja perinnölliset ääreishermosairaudet, kertymäsairaudet ja muut neurologiset aineenvaihduntasairaudet.
Neurologista harvinaissairautta sairastavan potilaan tutkimukset käynnistyvät yleensä neurologian poliklinikalla, jossa diagnoosi voidaan usein asettaa keskushermoston kuvantamistutkimusten, laboratoriotutkimusten ja neurofysiologisten selvittelyiden perusteella. Geenitutkimuksia tehdään yhteistyössä perinnöllisyyslääkäreiden kanssa konsultoiden tarvittaessa OYSin harvinaissairauksien yksikköä. Diagnostiikassa hyödynnetään myös valtakunnallisia verkostoja ja tehdään yhteistyötä esimerkiksi lihassairauksien ja epilepsian osalta.
OYSin neurokirurgian poliklinikalla hoidetaan akuutteja ja kroonisia aivo-selkäydinnestekierron häiriötiloja. Aivo-selkäydinnestekierron häiriötilan eli hydrokefaluksen syitä voivat olla kasvain, vuoto tai rakenteellinen poikkeavuus. Taustalla voi olla useita samanaikaisesti vaikuttavia sairaustiloja. Hydrokefalus voi olla myös synnynnäinen, eikä sen syytä välttämättä saada tietää. Synnynnäiset hydrokefalukset todetaan yleensä varhaislapsuudessa.
Aivo-selkäydinnestekierron esteet voivat aiheuttaa akuuteissa, väliaikaisissa häiriötiloissa päänsärkyä, pahointia, oksentelua, tajunnantason hämärtymistä ja näköhäiriöitä. Kroonisia, eli pitkään jatkuneita oireita voivat olla kävelytasapainohäiriö, muistin heikentyminen ja virtsankarkailu. Päänsärky harvemmin kuuluu kroonisiin oireisiin. Krooniset oireet voivat kestää vuosia. Hydrokefalus voi olla myös oireeton, jolloin se voidaan löytää sattumalta.
Hoitoon tullaan akuuttien neurologisten oireiden vuoksi yleensä päivystyksestä, kroonisissa oireissa hakeudutaan yleensä perusterveydenhuoltoon, josta lääkäri tekee lähetteen lisäselvittelyjä varten neurologille tai geriatrille OYSiin tai potilaan omaan keskussairaalaan. Diagnoosi varmistetaan pään kuvantamisella. Potilaan soveltuvuutta leikkaukseen arvioidaan neurokirurgian poliklinikalla, jossa tehdään lisätutkimuksia. Neurokirurgian poliklinikalle tullaan lähetteellä. Jos potilas soveltuu leikkaukseen ja päätös leikkauksesta tehdään, tulee kutsu leikkaukseen postitse.
Leikkauksessa aivojen nestekammioihin asetetaan silikonista valmistettu letku eli shuntti, jolla johdetaan aivoselkäydinnestettä pois päästä. Letkun yläosa asetetaan aivokammioon ja se johdetaan ihon alla vatsaonteloon. Ylimääräinen aivoselkäydinneste pääsee imeytymään vatsaontelosta takaisin elimistöön. Joskus shuntti johdetaan vatsaontelon sijaan kaulan verisuoneen. Leikkauksen jälkeen potilaalla on kaksi haavaa; toinen korvan takana ja toinen ylävatsalla (tai kaulalla). Sairaalasta kotiudutaan keskimäärin kolmen vuorokauden jälkeen leikkauksesta.
Haavojen paranemisen jälkeen shuntin kanssa voi elää täysin normaalia elämää. Kontrollikäynti tehdään 1-2 kuukautta leikkauksen jälkeen. Kontrollikäynnillä tehdään pään tietokonekuvaus. Mikäli kaikki on hyvin, kontrolleja ei tarvitse enempää.
Aivohalvaus tarkoittaa aivoinfarktin, aivojensisäisen verenvuodon, lukinkalvonalaisen verenvuodon tai aivolaskimoiden tromboosin aiheuttamaa aivotoimintojen häiriötä. Tavallisimpia oireita ovat halvausoireet, kuten tuntoheikkous, suupielen roikkuminen ja puhe-, näkö tai tasapainohäiriöt sekä erittäin kova päänsärky, pahoinvointi ja silmien valonarkuus. Pääosa kaikista aivoverenkiertohäiriöistä ilmaantuu akuutisti, ja oireisto kehittyy huippuunsa muutamissa minuuteissa tai tunneissa. Akuutin vaiheen ensiarvio ja hoito tapahtuvat Oulun seudun yhteispäivystyksessä. Erikoissairaanhoidon päivystyksessä tavoitteena on selvittää häiriön tarkka laatu ja syy mahdollisimman nopeasti kuvaamalla aivot ja tarvittaessa valtimot.
Akuuttivaiheen hoitotoimenpiteet
Aivoverenkierron häiriön oireita esittävän potilaan saapuessa päivystykseen, mahdollisia tehtäviä toimenpiteitä on monia, riippuen häiriön laadusta ja syystä. Syytä selvittävät tutkimukset tehdään viipymättä ja uusia aivoverenkierron häiriöitä estävä hoito aloitetaan mahdollisimman pian selvitetyn syyn perusteella.
Yleisin päivystyksessä annettavan hoito aivoinfarktipotilaille on liuotushoito. Päivystyksellisen hoidon jälkeen ennestään omatoimisten potilaiden akuuttivaiheen hoitoa jatketaan valvontayksikössä. Hoitotoimenpiteillä pyritään aivovaurion koon rajoittamiseen, aivoverenkiertohäiriön uusiutumisen ehkäisyyn ja akuutin vaiheen komplikaatioiden estoon.
Leikkaushoitoa tarvitsevat potilaat, joilla on kookas aivoverenvuoto ja joiden tajunnantaso on laskeva. Leikkaushoidon tarve ja mahdollisuudet selvitetään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Verenohennuslääkitykseen liittyvissä vuodoissa verenohennuslääkkeen vaikutus kumotaan. Aivojen sisäisen verenvuodon saaneista potilaista noin 10 % vaatii leikkaushoitoa.
Mikäli kyseessä on aneurysmasta tullut vuoto, hoitomuoto valitaan aneurysman sijainnin ja muodon perusteella. Epäilyssä kuvataan aivot sekä aivovaltimot. Kuvantamislöydöksen jäädessä epäselväksi voidaan potilaalta ottaa lannepiston avulla aivoselkäydinnestenäyte, josta myös voidaan etsiä merkkejä vuodosta. Hoitona joko neurokirurgi leikkaa tai neuroangiologi sulkee vuotokohdan suonensisäisesti. Jos potilaalla on laskeva tajunnantaso, neurokirurgi voi asentaa potilaalle leikkaussalissa aivokammioavanteen helpottamaan aivopaineongelmaa. Jatkohoitopaikka on teho-osasto, jonka kautta pyritään mahdollisimman nopeasti järjestämään jatkohoito.
Seuranta, jatkohoito ja kuntoutus
Riskitekijöiden hoito ja seuranta järjestetään pääsääntöisesti perusterveydenhuollossa yleensä 3 kuukauden kuluttua sairastumisesta ja suuren riskin potilaiden seuranta tulee toteuttaa vähintään vuosittain.
Kuntoutussuunnitelma tarkistetaan kontrollikäynnillä 1–6 kuukauden kuluttua sairastumisesta, ellei potilaan tilaa ole arvioitu niin pysyväksi, että päätökset on voitu tehdä jo aiemmin. Työikäisten kuntoutussuunnitelmat tarkistetaan tarvittaessa neurologian poliklinikalla tai kuntoutuksen poliklinikalla.
Ennen kuntoutussuunnitelman tarkastusta erityistyöntekijät raportoivat edistymisestä ja ottavat osaltaan kantaa jatkotavoitteisiin, -keinoihin sekä kuntoutumisennusteeseen ja seurannan aikatauluun. Kuntoutussuunnitelmassa tulee tarvittaessa ottaa kantaa myös ajokyvyn arvioon, ammatilliseen kuntoutukseen ja sopeutumisvalmennukseen. Samalla sovitaan seuraavasta kuntoutussuunnitelman tarkistamisajankohdasta ja -paikasta.
Hoito, seuranta ja kuntoutus toteutetaan moniammatillisen tiimin tekemän kuntoutusarvion ja kuntoutussuunnitelman pohjalta. Aivoverenkierron häiriöiden uusiutumisen lisäksi seurannassa huomioidaan mahdolliset vaikutukset mielenterveyteen (kuten masennuksen puhkeaminen) ja pyritään minimoimaan aivoverenkierron häiriöihin yleisesti liittyvä riski sosiaaliseen eristyneisyyteen.
Potilaalla on mahdollisuus osallistua ensitieto- ja sopeutumisvalmennustilaisuuksiin, joissa potilas saa tietoa diagnoosistaan sekä tukea kuntoutumiseen.
Lisätietoa:
Epileptinen kohtaus on ohimenevä aivojen sähkötoiminnan häiriö. Epilepsia on aivojen sairaus, jossa potilaalla on pitkäkestoinen taipumus saada epileptisiä kohtauksia ilman altistavia tekijöitä. Epilepsiaan voi liittyä myös muita neurologisia, tiedonkäsittelyn, psyykkisiä ja sosiaalisia toimintakyvyn ongelmia.
Jos oireiden perusteella herää epäilys epilepsiasta, laaditaan perusterveydenhuollosta lähete OYS Neurokeskuksen neurologian poliklinikalle. Osa kohtausoireista voi vaatia potilaan päivystyksellisen arvion. Epilepsian diagnosointi Neurokeskuksessa alkaa neurologin tutkimuksella ja haastattelulla, jossa arviointia tukevat myös kohtauksen silminnäkijöiden kohtauskuvaukset. Epilepsian diagnoosi edellyttää kohtauksien ohella aivojen kuvantamista (useimmiten pään MRI) ja aivosähkökäyrä- eli EEG-tutkimusta, mikäli kohtauksien luonne jää epäselväksi. Tarvittaessa voidaan ottaa verikokeita sekä teettää lisätutkimuksia tai geenitestejä.
Hoidon tavoitteena on saavuttaa kohtauksettomuus ilman merkittäviä haittavaikutuksia. Lääkehoidon arvion tekee OYS Neurokeskuksessa neurologi. Epilepsian lääkehoito aloitetaan useimmiten toisen epilepsiakohtauksen jälkeen. Lääkehoidon aloittamisen perusteista keskustellaan aina potilaan kanssa. Vaikean epilepsian hoidossa voidaan hyödyntää myös muita hoitomenetelmiä, kuten laiteavusteisia hoitoja. Säännölliset elämäntavat ja univajeen välttäminen auttavat kohtausten hallinnassa.
Epilepsiaan sairastuminen voi vaikuttaa sosiaaliseen toimintakykyyn sekä työkykyyn. Epilepsia vaikuttaa aina moottoriajoneuvon kuljettamisoikeuteen. Neurologi ottaa kantaa näihin seikkoihin kuten myös raskauden suunnitteluun ja muihin epilepsiapotilaan hoidon erityistilanteisiin.
Hyvässä hoitotasapainossa olevien epilepsiaa sairastavien potilaiden hoito toteutetaan yhteistyössä perusterveydenhuollon kanssa. Kontrollikäynnit suunnitellaan potilas- ja hoitokohtaisesti. Moniammatillinen neurologi ja neurokirurgi vetoinen työryhmä vastaa laiteavusteisten hoitojen toteutuksesta ja seurannasta.
Lääkehoito
Epilepsian lääkehoito aloitetaan useimmiten toisen epilepsiakohtauksen jälkeen. Lääkehoidon aloittamisen perusteista keskustellaan aina potilaan kanssa. Hoito aloitetaan kohtaustyypin mukaan valitulla ensisijaislääkkeellä. Osaan lääkkeistä liittyy verikoeseuranta lääkehoidon alkuvaiheessa. Mahdolliset alkuvaiheen haittavaikutukset väistyvät useimmiten. Jos kohtauksen eivät lopu ensimmäisellä lääkkeellä, kokeillaan vielä toista lääkettä ainoana lääkkeenä. Tarvittaessa käytetään kahden tai harvemmin useamman lääkkeen yhdistelmähoitoa.
Vaikea epilepsia
Vaikea epilepsia on tila, jossa asianmukaisesta lääkehoidosta huolimatta esiintyy merkittäviä arkielämää haittaavia epilepsiaan liittyviä oireita, kuten toistuvia kohtauksia, tiedonkäsittelyn tai käyttäytymisen ongelmia, kehityksen hidastumista tai hoidon haittavaikutuksia. Näissä tilanteissa OYS Neurokeskuksessa neurologi varmistaa potilaan epilepsiadiagnoosin ja epilepsiatyypin, arvioi lääkehoidon asianmukaisuuden ja ohjelmoi tarvittaessa lisätutkimuksia (muun muassa tarkempi pään MRI, EEG:n pitkäaikaisrekisteröinti, geneettiset tutkimukset). Tarvittaessa ohjaamme potilaan KYS Neurokeskuksen Epilepsiakeskukseen diagnoosin ja epilepsiakirurgisen hoitomuodon arvioon.
OYS Neurokeskuksessa voidaan toteuttaa myös epilepsian syyn mukaisia hoitomuotoja ja dieettihoitoa (esimerkiksi ketogeeninen dieetti) moniammatillisen työryhmän ohjauksessa. Stimulaattorihoidot – vagushermostimulaatio eli VNS ja syväaivostimulaatio eli DBS – vaativat sekä neurologin että neurokirurgin arvion hoidon soveltuvuudesta. OYS Neurokeskuksessa neurologi tekee arviot stimulaattorihoitojen soveltuvuudesta poliklinikkakäynnin yhteydessä, tarpeen mukaan yhdessä neuropsykologin ja psykiatrin kanssa. Arvionjälkeen potilas ohjataan asiaan perehtyneen Neurokeskuksen neurokirurgin arvioon ennen varsinaisen toimenpiteen suorittamista.
Lisätiedot:
Epilepsialiitto – Tietoa epilepsiasta
OYSissa Neurokirurgian poliklinikalla hoidetaan ja seurataan keskushermoston kasvaimia. Keskushermoston kasvaimet ovat lähtöisin joko aivokudoksesta, sen ympäröivästä rakenteesta tai voivat olla jonkun syövän etäpesäkkeitä. Aivokudoksesta ja sen ympäröivästä rakenteesta lähtöisin olevat kasvaimet voivat olla hyvän tai pahanlaatuisia. Etäpesäkkeet ovat aina pahanlaatuisia. Yleisimpiä keskushermoston kasvainten oireita ovat epilepsia, neurologiset paikallisoireet, kuten halvausoireet, puhe- ja näköhäiriöt tai päänsärky. Päänsärky hyvin harvoin on ainoa aivokasvaimen oire.
Keskushermoston kasvainten diagnostiikasta, seurannasta ja hoidosta vastaa moniammatillinen hoitoryhmä, johon kuuluvat muun muassa neurokirurgi, onkologi, neuroradiologi, neuropatologi, lastenneurologi, lasten onkologi ja neurologi. OYSissa keskushermoston kasvainten tutkimuksessa ja hoidossa käytetään uusinta teknologiaa.
Neurokirurgian poliklinikalle tullaan lähetteellä. Ennen lähetettä potilaalle on tavallisesti tehty kuvantamistutkimuksia pään alueelle esimerkiksi silloin, kun potilas on hakeutunut erilaisten yllä mainittujen oireiden takia päivystykseen tai kuvantamistutkimuksilla suljetaan pois muun sairauden mahdollisuutta – tällöin kasvain voidaan löytää sattumalta. Kun kuvantamistutkimuksissa todetaan keskushermoston kasvain, hoitava lääkäri tekee lähetteen Neurokirurgian poliklinikalle. Pahanlaatuista kasvainta epäiltäessä lisätutkimukset ja tarvittava leikkaushoito pyritään toteuttamaan mahdollisimman pian.
Tarvittaessa poliklinikalla tehdään lisäkuvantamista ja arvioidaan hoidon kiireellisyyttä. Kasvaintyypin ja muiden seikkojen perusteella laaditaan yksilöllinen hoitosuunnitelma, josta keskustellaan potilaan ja omaisten kanssa. Hoitomuodoista tarkemmin alempana. Esimerkiksi, jos kuvantamisessa kasvain näyttää hyvänlaatuiselta, aloitetaan seuranta, eikä leikkausta tehdä.
Hoitomuodot
Leikkaukseen tullaan edeltävänä päivänä vuodeosaston kautta tai leikkauspäivän aamuna. Leikkauksen jälkeen potilasta seurataan heräämössä tai teholla, ja siirretään sen jälkeen osastolle. Kotiutuminen tehdään voinnin mukaan yleensä aikaisintaan neljän päivän kuluessa leikkauksesta. Leikkauksen jälkeen, noin 1-2 viikon kuluessa varmistuu kasvaimen laatu leikkauksessa otetusta koepalasta ja pystytään tekemään lopullinen diagnoosi. Sen perusteella moniammatillinen hoitoryhmä laatii hoitosuunnitelman. Tuloksista kerrotaan puhelimitse tai vastaanottokäynnillä.
Säde- ja solunsalpaajahoitoja voidaan käyttää leikkauksen lisäksi tai leikkauksen sijaan. Hitoihin saa erikseen kutsun syöpätautien ja hematologian poliklinikalle.
Seuranta
Keskushermostokasvainten seuranta yleensä jatkuu pitkään diagnoosin ja mahdollisten hoitojen jälkeen. Seurannan tiheys riippuu diagnoosista ja kunkin potilaan hoitosuunnitelmasta. Esimerkiksi, hyvänlaatuisten kasvainten seuranta toteutuu neurokirurgian poliklinikan tai omaan keskussairaalaan neurologian poliklinikan kautta säännöllisin välein. Onkologisten hoitojen aikana seuranta tapahtuu syöpätautien ja hematologian poliklinikan kautta.
Lisätietoa:
Liikehäiriöoireista tavallisimpia ovat vapina, muut tahdosta riippumattomat liikkeet, liikkeiden hidastuminen, lihasjäntevyyden muutokset ja kävelyvaikeus. Yleisimpiä sairauksia, joissa liikehäiriöitä esiintyy ovat essentiaalinen vapina, levottomat jalat oireyhtymä, dystoniat ja parkinsonismi sairaudet. Liikehäiriöt voivat johtua myös tiettyjen lääkkeiden, kuten psykoosilääkkeiden käytöstä.
Liikehäiriöiden selvittely käynnistyy perusterveydenhuollossa. Diagnoosi voidaan usein asettaa oireiden ja löydösten perusteella. Joskus tarvitaan verikokeita, kuten kilpirauhasarvojen ja ferritiinitason määrityksiä. Jos herää epäily harvinaisesta liikehäiriösairaudesta, laaditaan perusterveydenhuollosta lähete neurologian poliklinikalle.
OYS Neurokeskuksessa neurologi haastattelee ja tutkii lähetteellä saapuneen potilaan. Usein potilaalle tehdään lisätutkimuksena aivojen kuvantamistutkimus (pään TT/MRI), ja tarvittaessa täydentäviä verikokeita. Erityistapauksissa voidaan tehdä isotooppikuvaus tai geenitestejä.
Liikehäiriöiden hoito on aina yksilöllistä ja hoidon valinnassa täytyy ottaa huomioon muun muassa potilaan ikä, muut sairaudet ja lääkitykset. Annettu diagnoosi vaikuttaa merkittävästi hoidon muotoon, mutta usein ensisijainen hoito on lääkehoito. Lääkehoidon tehon ollessa riittämätön ja oireiston toimintakykyä heikentävää, voidaan hoitomuotona harkita DBS-hoitoa tai talamotomiaa.
Hyvässä hoitotasapainossa olevien essentiaalista vapinaa ja levottomat jalat oireyhtymää sairastavien potilaiden hoito ja seuranta tapahtuvat perusterveydenhuollossa. Neurologian poliklinikalla tapahtuvat botuliinihoidot ja harvinaisia liikehäiriösairauksia sairastavien henkilöiden hoito ja seuranta.
Hoitomuodot
- Essentiaalisessa vapinassa tyypillistä on käsien ja/tai pään nopea, hienojakoinen vapina, jota esiintyy kannatuksessa ja raajan liikkeessä. Essentiaalisen vapinan hoidossa käytetään lääkehoitona ensisijaisesti beetasalpaajaa, primidonia tai klonatsepaamia.
- Levottomien jalkojen oireyhtymään on olemassa hyviä, oireistoa lievittäviä dopaminergisia lääkityksiä. Hoito voidaan aloittaa perusterveydenhuollossa.
- Dystonioissa potilailla esiintyy virheasentoja, poikkeavaa lihastoimintaa ja vapinaa. Botuliinitoksiinihoidolla saadaan useimmiten merkittävästi lievitettyä oireita, kuten pään virheasentoa ja lihasnykinöitä. Botuliinihoitoa saavat dystoniapotilaat käyvät säännöllisesti pistoshoidossa neurologian poliklinikalla.
- Parkinson plus -sairauksissa potilaat voivat hyötyä Parkinsonin taudin hoitoon kehitetyistä lääkkeistä kuten levodopasta tai dopamiiniagonisteista. Harvinaisia liikehäiriösairauksia kuten Parkinson plus -sairautta tai Huntingtonin tautia sairastavien henkilöiden hoito ja seuranta on keskitetty neurologian poliklinikalle.
Jos lääkehoito ei riitä
Lääkehoidon teho essentiaalisessa ja dystonisessa vapinassa tai dystonioissa voi olla riittämätön ja oireisto voi suuresti heikentää toimintakykyä arjessa ja työssä. Tuolloin voidaan harkita syväaivostimulaatiohoitoa (DBS) tai talamustumakkeen lämpökäsittelyhoitoa (talamotomiaa), kun hallitsevana oireena on vapina.
Näitä hoitoja edeltää neurologin ja neurokirurgin yhteinen arvio hoidon soveltuvuudesta. Potilaille tehdään moniammatillinen arvio (terapeuttien arviot, neuropsykologinen arvio, psykiatrin arvio) ennen toimenpidettä. Anestesiassa tehty aivojen MRI on tarpeen leikkauskohteen paikantamiseksi ja mm. aivojen merkittävien rappeumamuutosten poissulkemiseksi.
Moniammatillinen neurologi- ja neurokirurgivetoinen työryhmä vastaa laiteavusteisten hoitojen toteutuksesta ja seurannasta.
Lisätiedot:
Parkinsonin taudin yleisimmät oireet ovat vapina, liikkeiden hidastuminen ja jäykkyys. Näitä oireita kutsutaan liike- eli motorisiksi oireiksi. Oireita ilmenee yleensä alkuvaiheessa vain toisella puolella kehoa. Parkinsonin tautiin liittyy usein myös ei-motorisia oireita (esim. ummetus, matala verenpaine, mieliala- ja muistioireet), jotka eivät vaikuta liikkumiseen. Oirekuvan kirjo on yksilöllinen.
Jos oireiden perusteella herää epäilys Parkinsonin taudista, laaditaan perusterveydenhuollosta lähete neurologian poliklinikalle. Neurokeskuksessamme neurologi haastattelee ja tutkii potilaan ja diagnoosi voidaan asettaa jo näiden tietojen pohjalta. Useimmiten potilaalle tehdään aivojen kuvantaminen (pään TT/MRI) erotusdiagnostisena tutkimuksena. Tarvittaessa voidaan ottaa verikokeita ja erityistapauksissa voidaan tehdä isotooppikuvaus tai geenitestejä.
Parantavaa, taudin etenemisen estävää hoitoa ei vielä tunneta. Hoidon ja kuntoutuksen tavoitteena on oireiden lievittäminen ja toimintakyvyn parantaminen. Lääkehoidon arvion tekee Neurokeskuksessamme neurologi. Lääkkeen valintaan vaikuttavat muun muassa potilaan ikä, oireet, yleinen suoriutumiskyky sekä muut sairaudet ja lääkitykset. Taudin edetessä lääkevaikutuksen teho heikkenee ja potilaan toimintakyky alkaa vaihdella. Mikäli hyvästä lääkehoidosta huolimatta potilaalla esiintyy vaikeita tilanvaihteluita, häiritseviä tahattomia liikkeitä, vapinaa, tai potilas ei pysty käyttämään oireiden lievitykseen tarvittavia lääkeannoksia, voidaan harkita laiteavusteisia hoitoja.
Hyvässä hoitotasapainossa olevien Parkinsonin tautia sairastavien potilaiden hoito ja kuntoutuksen seuranta toteutetaan yhteistyössä perusterveydenhuollon kanssa. Kontrollikäynnit suunnitellaan potilas- ja hoitokohtaisesti. Moniammatillinen neurologi ja neurokirurgi vetoinen työryhmä vastaa laiteavusteisten hoitojen toteutuksesta ja seurannasta.
Lääkehoito
Parantavaa taudin etenemisen estävää hoitoa ei vielä tunneta, vaan lääkehoidolla keskitytään oireiden lievittämiseen ja toimintakyvyn parantamiseen. Lääkkeen valinta tehdään yksilöllisesti potilas- ja tapauskohtiasesti neurologin arvion perusteella.
Edenneen Parkinsonin taudin hoito
Taudin edetessä lääkevaikutuksen teho heikkenee. Tällöin potilaan toimintakyky alkaa vaihdella ja hänellä voi ilmaantua tahattomia liikkeitä eli dyskinesioita. Annosvaste voi hiipua, voi tulla lihaskouristuksia, kehon osan vääntöä tai pakkoasentoa eli dystoniaa, jähmettymistä, kaatuilua, muistioireita sekä käytösoireita. Lääkehoidosta johtuvia ongelmia voi myös esiintyä. Neurologi arvioi joko Neurokeskuksen poliklinikalla tai osastolla, voidaanko lääkehoidon keinoin lievittää näitä oireita. Mikäli hyvästä lääkehoidosta huolimatta esiintyy vaikeita tilanvaihteluita, häiritseviä tahattomia liikkeitä, vapinaa, tai potilas ei pysty käyttämään oireiden lievitykseen tarvittavia lääkeannoksia, voidaan harkita laiteavusteisia hoitoja.
Neurokeskuksessamme laiteavusteisiin hoitoihin kuuluvat levodopa- ja apomorfiini-infuusiohoidot, joiden aloituksen arvioi asiaan perehtynyt neurologi neurologian poliklinikalla ja Neurokeskuksen osastolla. Lisäksi Parkinsonin taudin motorisia oireita voidaan hoitaa syväaivostimulaatiolla (DBS) ja vapinaoireita talamotomialla (ns. lämpökäsittelyhoito). Nämä hoitomuodot vaativat sekä neurologin ja neurokirurgin yhteisen arvion hoidon soveltuvuudesta. Neurokeskuksessamme neurologi tekee näissä hoidossa alustavat arviot polikliinisesti ja osastolla sisältäen potilaskohtaisen moniammatillisen arvion (mm. terapeuttien, neuropsykologin ja psykiatrin arviot). Tämän jälkeen potilas ohjataan asiaan perehtyneen neurokirurgin arvioon ennen varsinaisen toimenpiteen suorittamista.
Lisätietoa ja tukea:
OYSissa Neurokirurgian poliklinikalla hoidetaan selkärangan alueen sairauksia leikkaamalla. Hoidettavia sairauksia ovat pääasiassa välilevyn pullistumat, selkärangan ahtaumat ja kaularangan murtumat. Oireita voi olla kipu tai turruus jaloissa, erilaiset halvaukset ja kömpelyydet sekä katkokävely. Leikkauksen tavoitteena on vapauttaa hermorakenteet pinteestä ja näin parantaa raajan alueen oireet. Leikkaus ei lähtökohtaisesti paranna selkä- tai niskakipua. Halvaantumisriski leikkauksessa on pieni.
Neurokirurgian poliklinikalle tullaan lähetteellä. Lääkäri voi tehdä lähetteen poliklinikalle, jos epäilee oireiden johtuvan hermopinteestä. Ennen neurokirurgialle tuloa potilaalle on tehty tarvittavat kuvantamistutkimukset, tavallisimmin magneettikuvaus. Neurologian poliklinikalla lääkäri arvioi, onko potilaalla oireisiin sopivaa löydöstä jonka voisi leikata. Jos oireet sopivat löydöksiin, leikkaushoito saattaa tulla kyseeseen. Leikkausaika saapuu potilaalle kirjeitse.
Osalla potilaista on ennen leikkauspäivää prepoliklinikkakäynti, jossa anestesialääkäri arvioi mahdolliset nukutukseen liittyvät riskit. Leikkauspäivän aamuna potilas saapuu operatiiviseen päiväsairaalaan. Joskus potilaan kunto saattaa vaatia osastolle saapumisen jo edellisenä päivänä. Hoitava lääkäri kertoo lisää leikkauksen kestosta ja muusta siihen liittyvästä. Leikkauksen jälkeen potilas siirretään osastolle tarkkailuun, josta kotiudutaan tavallisesti yhden yön jälkeen. Joskus kotiutumine on mahdollista jo leikkauspäivän iltana.
Kotiutuessa potilas saa mukaan hoito-ohjeet, kontrolliajan ja sairaslomatodistuksen. Kontrolli tehdään tavallisesti puhelimitse kuukauden päästä leikkauksesta. Jos leikkaus on parantanut oireet ja toipuminen on edennyt suunnitellusti, ei lisäkontrolleja tarvita. Sairaslomaa määrätään tilanteesta riippuen 1-3 kuukautta, tavallisimmin kuukausi.
Lisätiedot:
Olemme pohjoisen Suomen osaamiskeskittymä neurologisten ja neurokirurgisten sairauksien hoidossa. Olemme olleet edelläkävijöitä monien hoitokäytäntöjen käyttöönotossa ja ohjaammekin hyviä hoitokäytäntöjä puolen Suomen alueella. Teemme jatkuvaa tutkimus- ja kehittämistyötä potilaidemme hoidon parantamiseksi.