Syöpätautien hoito

Syövän toteamiseen, levinneisyyden selvittämiseen, hoitojen onnistumisen arvioimiseen ja seurantaan käytetään usein kuvantamismenetelmiä, kuten CT-, natiiviröntgen- ja MRI-kuvantamista.

Eri kuvantamismenetelmien joukosta pyritään löytämään kullekin potilaalle sopivin vaihtoehto. Usein eri kuvantamistekniikoita yhdistellään riittävän tiedon saamiseksi. Syöpäsairauksien kuvantaminen monipuolistuu ja tarkentuu koko ajan.

Joidenkin syöpien kohdalla kasvainten merkkiaineiden määrittämisestä on hyötyä. Merkkiaineitta erittyy kasvainkudoksesta kehon nesteisiin ja sen määrä verenkierrossa vaihtelee syövän aktiivisuuden mukaan. Merkkiaineen pitoisuuden suureneminen voi viitata syövän ilmaantumiseen tai uusiutumiseen.

Kasvainten merkkiaineiden määrityksiä voidaan näin hyödyntää sekä syövän toteamisessa, seurannassa että ennusteen arvioimisessa. Merkkiaineiden esiintymisen herkkyys ja tarkkuus vaihtelevat kuitenkin merkittävästi, eikä kohonnut merkkiainepitoisuus aina tarkoita syöpää. Kaikilla syöpäpotilailla merkkiainetta ei välttämättä löydy lainkaan. Esimerkkejä syöpämerkkiaineista ovat eturauhassyövän PSA-merkkiaine ja suolistosyövän CEA-merkkiaine.

Leikkauksen laajuus vaihtelee syöpätyypin, syövän kasvutavan, koon, levinneisyyden ja sijainnin mukaan. Kun leikkaus tehdään syövän varhaisessa vaiheessa, hoitotulokset ovat varsin hyvät. Aina leikkauksella ei pyritä koko kasvaimen poistoon. Joissakin tilanteissa leikkauksella voidaan pienentää kasvaimen kokoa ja näin parantaa sen jälkeen toteutettavan solunsalpaaja- ja/tai sädehoidon tehoa. Myös etäpesäkkeiden ja oireita aiheuttavan kasvaimen leikkaus saattavat tulla kyseeseen.

Solunsalpaajat eli sytostaatit estävät syöpäsolujen jakaantumista ja aiheuttavat niiden kuoleman. Koska solunsalpaajat kulkeutuvat verenkierron mukana kaikkialle elimistöön, niiden vaikutus ei rajoitu vain syöpäsolukkoon. Yleisiä solunsalpaajahoidon haittavaikutuksia ovat hiustenlähtö, veren valkosolujen määrän lasku, suun limakalvojen kipeytyminen, vatsan toiminnan muutokset, pahoinvointi ja väsymys. Haittavaikutukset loppuvat yleensä hoitojen päätyttyä. Perinteisten solunsalpaajien rinnalla tai tilalla usean syöpätyypin hoidossa käytetään myös muita, täsmällisemmin syöpäsolujen kasvua estäviä lääkkeitä.

Video: Solunsalpaajahoidon alkuohjaus

Sädehoito on syöpäsoluja paikallisesti tuhoavaa hoitoa, joka annetaan elimistön ulkopuolelta tarkoin määritellylle hoitoalueelle. Syöpäsolut ovat erityisen herkkiä sädehoidolle, koska syöpäsolut jakautuvat terveen kudoksen soluja nopeammin.

Sädehoito voi olla osa syövän paranemiseen tähtäävää hoitoa joko yksinään tai yhdistettynä leikkaukseen tai lääkehoitoon. Sädehoitoa käytetään myös syövän oireenmukaisena hoitona lievittämään kasvaimen tai etäpesäkkeen aiheuttamia oireita. Sädehoito voi aiheuttaa haittavaikutuksia hoidettavalle alueelle.

Terveyskylä – Sädehoito

Tietyissä veri- ja imusolmukesyöpien muodoissa potilaalle voidaan antaa hyvin korkea-annoksista solunsalpaajahoitoa, kun tukihoitona käytetään potilaalta itseltä verestä etukäteen kerättyjä verenmuodostuksen kantasoluja (autologinen kantasolujensiirto).

Tarkoin valituissa tilanteissa potilaalta itseltään kerätyistä immuunisoluista (lymfosyyteistä) voidaan valmistaa lääketeollisuudessa geenitekniikan avulla räätälöity soluvalmiste (niin kutsuttu ”elävä lääke”), joka potilaalle palautettuna tunnistaa ja tuhoaa syöpäsoluja (CART-soluhoito). Sekä kanta- että immuunisolut kerätään potilaan verestä soluerottelijalaitteen avulla.

Kohdennetut hoidot eli niin kutsutut täsmälääkkeet kehittyvät koko ajan syvän hoitomuotona. Sopivan täsmälääkkeen valinta voi edellyttää geenitutkimuksia ennen syöpähoitoja. Geenitutkimuksilla voidaan tunnistaa osa syövälle altistavista geenivirheistä ja näin selvittää perinnöllistä syöpäalttiutta, mutta tiettyjä veritauteja lukuun ottamatta syöpää ei voi kuitenkaan löytää geenitestauksella. Yksinkertaista testiä kaikkien perimästään kiinnostuneiden testaamiseksi ei vielä ole.

Solunsalpaajat eli sytostaatit estävät syöpäsolujen jakaantumista ja aiheuttavat niiden kuoleman. Koska solunsalpaajat kulkeutuvat verenkierron mukana kaikkialle elimistöön, niiden vaikutus ei rajoitu vain syöpäsolukkoon. Yleisiä solunsalpaajahoidon haittavaikutuksia ovat hiustenlähtö, veren valkosolujen määrän lasku, suun limakalvojen kipeytyminen, vatsan toiminnan muutokset, pahoinvointi ja väsymys. Haittavaikutukset loppuvat yleensä hoitojen päätyttyä. Perinteisten solunsalpaajien rinnalla tai tilalla usean syöpätyypin hoidossa käytetään myös muita, täsmällisemmin syöpäsolujen kasvua estäviä lääkkeitä.

Video: Solunsalpaajahoidon alkuohjaus

Kohdennetut hoidot eli niin kutsutut täsmälääkkeet kehittyvät koko ajan syvän hoitomuotona. Sopivan täsmälääkkeen valinta voi edellyttää geenitutkimuksia ennen syöpähoitoja. Geenitutkimuksilla voidaan tunnistaa osa syövälle altistavista geenivirheistä ja näin selvittää perinnöllistä syöpäalttiutta, mutta tiettyjä veritauteja lukuun ottamatta syöpää ei voi kuitenkaan löytää geenitestauksella. Yksinkertaista testiä kaikkien perimästään kiinnostuneiden testaamiseksi ei vielä ole.

Sädehoito on syöpäsoluja paikallisesti tuhoavaa hoitoa, joka annetaan elimistön ulkopuolelta tarkoin määritellylle hoitoalueelle. Syöpäsolut ovat erityisen herkkiä sädehoidolle, koska syöpäsolut jakautuvat terveen kudoksen soluja nopeammin. Sädehoito voi olla osa syövän paranemiseen tähtäävää hoitoa joko yksinään tai yhdistettynä leikkaukseen tai lääkehoitoon. Sädehoitoa käytetään myös syövän oireenmukaisena hoitona lievittämään kasvaimen tai etäpesäkkeen aiheuttamia oireita. Sädehoito voi aiheuttaa haittavaikutuksia hoidettavalle alueelle.

Terveyskylä – Sädehoito

Tietyissä veri- ja imusolmukesyöpien muodoissa potilaalle voidaan antaa hyvin korkea-annoksista solunsalpaajahoitoa, kun tukihoitona käytetään potilaalta itseltä verestä etukäteen kerättyjä verenmuodostuksen kantasoluja (autologinen kantasolujensiirto).

Tarkoin valituissa tilanteissa potilaalta itseltään kerätyistä immuunisoluista (lymfosyyteistä) voidaan valmistaa lääketeollisuudessa geenitekniikan avulla räätälöity soluvalmiste (ns. elävä lääke), joka potilaalle palautettuna tunnistaa ja tuhoaa syöpäsoluja (CART-soluhoito). Sekä kanta- että immuunisolut kerätään potilaan verestä soluerottelijalaitteen avulla.

Palliatiivinen hoito tarkoittaa parantumattomasti sairaan potilaan hoitoa, jolla pyritään lievittämään oireita ja kärsimystä sekä parantamaan ja säilyttämään elämänlaatua. Potilaan lisäksi huomioidaan hänen läheisensä. Kärsimystä voivat aiheuttaa niin fyysiset kuin psyykkiset tai elämän tarkoitukseenkin liittyvät asiat, joten hoidonkin tulee olla laaja-alaista ja moniammatillista.

Palliatiiviseen hoitoon siirrytään silloin, kun taudinkulkuun vaikuttavaa hoitoa ei ole tai hoidolla ei saavuteta enää hyötyä. Parantumattoman sairauden hoito voi olla taudin etenemistä hidastavia lääkityksiä tai hoitoja, jolloin oireita lievittävä hoito on osa hoidon kokonaisuutta. Keskustelu palliatiivisen hoitoon siirtymisestä, hoidon rajoista ja elinajan odotteesta ovat vaativia vuorovaikutustilanteita, joihin tulisi mahdollisuuksien mukaan järjestää riittävä aika ja rauhallinen ympäristö.

Palliatiivisen hoidon päätökseen vaikuttavat potilaan ja hänen sairautensa yksilöllinen tilanne, hoitomahdollisuudet ja potilaan toiveet ja näkemykset. Potilaalla on oikeus saada tietoa sairaudestaan ja hoidon perusteista. Potilas voi kieltäytyä tarjotuista vaihtoehdoista, mutta toisaalta potilas tai omainen ei voi vaatia hoitoa, joka ei ole lääketieteellisesti perusteltu. Potilaalla on oikeus päättää, ketkä saavat tietoa hänen sairaudestaan.

Omaisen on hyvä osallistua merkittäviin hoitoneuvotteluihin, mutta tämä edellyttää potilaan suostumusta. Potilaalla on oikeus myös kieltäytyä hänelle tarjotusta informaatiosta tai esimerkiksi elinaikaa koskevasta arviosta. Tietoa on hyvä tarjota potilaalle vähitellen. Lääkäri voi myös potilaan luvalla keskustella hänen tilastaan läheisen kanssa.

Hoitosuunnitelman tarkoitus on luoda kuormittavaan elämäntilanteeseen ennakoitavuutta ja turvallisuutta: vaikka sairaus ei ole parannettavissa, potilas ja omainen saavat tukea ja apua. Pitkälle edenneen sairauden hoitosuunnitelmassa määritellään hoidon tavoitteita, otetaan kantaa ajankohtaisiin oireisiin ja määritellään myös hoidosta vastaavat tahot.

Hoito pyritään toteuttamaan joko potilaan kotona tai mahdollisimman lähellä sitä. Vaikeissa oireissa voidaan tarvita esimerkiksi kivunhoidon erityisosaamista, jolloin hoitoon osallistuvat erikoissairaanhoidon toimijat.

Saattohoidossa kuolemaa lähestyvälle pyritään takamaan mahdollisimman aktiivinen, arvokas ja oireeton loppuelämä sekä mahdollistetaan kuolevan läheisille heidän tarvitsemansa tuki. Lääkäri tekee päätöksen saattohoitoon siirtymisestä sairauden tilanteen johdosta lääketieteellisin perustein.

Saattohoito järjestetään pääsääntöisesti potilaan oman kunnan tai lähikunnan hoitoyksikössä. Mikäli saattohoito onnistuu kotona, hoidosta vastaa yleensä kotisairaanhoito, esimerkiksi kotisairaala tai tehostettu kotihoito. Kotisaattohoidon edellytys on, että potilas haluaa saattohoidon tapahtuvan kotona ja kotona on riittävät puitteet hyvään hoitoon. Usein kotisaattohoito edellyttää läheisen läsnäoloa. Asiantuntevaa apua on saatavilla ympäri vuorokauden kaikkina viikonpäivinä, ja etukäteen on mietittynä tukiosasto, johon potilas voi tarvittaessa siirtyä, mikäli hoito kotona ei onnistu.

Läheiset eivät voi tehdä lääketieteellisiä päätöksiä potilaan hoidosta, vaan hoitovastuu on aina hoitavalla lääkärillä. Läheisten tärkeä tehtävä on olla potilaan tukena ja auttaa potilaan hoidossa omien voimavarojensa mukaan.

Suunniteltuun kotikuolemaan valmistautuessa hoitohenkilökunta antaa kirjalliset ohjeet, mitä tehdä, kun potilas kuolee kotona. Käytännössä usein riittää, että kuolemasta ilmoitetaan kotisairaalalle tai kotisaattohoitotiimille. Odotetussa kotikuolemassa poliisia ei tarvitse kutsua paikalle. Lääkäri käy toteamassa kuoleman potilaan kotona tai vainaja siirretään paikkaan, jossa lääkäri käy toteamassa kuoleman.

Lapsen palliatiivinen hoito aloitetaan tilanteessa, jossa lapsella on todettu etenevä, pitkäaikainen sairaus, johon ei ole olemassa parantavaa hoitoa. Saattohoito on osa palliatiivista hoitoa. Saattohoito tarkoittaa hoitoa ja tukea sairauden viime vaiheissa, viimeisillä elinpäivillä tai -viikoilla ennen kuolemaa sekä kuoleman jälkeen.

Lääkäri tekee päätöksen palliatiivisen hoitoon ja saattohoitoon siirryttäessä. Ennen hoidon päätöstä lapsen sairaudesta ja tilanteesta keskustellaan huoltajien kanssa.

Lapsilla, joilla sairaus on hitaasti etenevä, palliatiivisen hoidon suunnitelma tarkistetaan vuosittain. Palliatiivisessa hoidossa otetaan huomioon jokaisen lapsen tilanne yksilöllisesti ja hoitoa muutetaan tarvittaessa lapsen tilanteen muuttuessa.

Hoitoneuvottelussa käydään läpi lapsen kokonaistilanne, hoidon suunnittelu ja toteutus yhdessä lapsen huoltajien kanssa sekä lapsen omahoitajan ja kaikkien hoitavien lääkäreiden kanssa. Hoitoneuvottelun ajankohdasta sovitaan yhdessä lasta hoitavan lääkärin, hoitajan sekä vanhempien kanssa.

Saattohoitoon siirtymisen jälkeen saattohoito suunnitellaan yhdessä huoltajien kanssa perheen kokonaistilanne huomioiden. Jos huoltajat toivovat kotisaattohoitoa, lasta hoitava omahoitaja ja lääkäri sekä kuntoutusohjaaja ovat mukana kotihoidon turvallisen toteuttamisen järjestämiseksi. Saattohoito voidaan toteuttaa myös sairaalassa ja suunniteltua hoitopaikka voidaan muuttaa huoltajien niin toivoessa.

Hoito toteutetaan yhteisymmärryksessä potilaan kanssa. Jos hän ei ole kykenevä, toteutetaan hoito potilaan ilmoittamien läheisten kanssa. Lääkäri päättää hoidon sisällöstä, mutta potilaalla on oikeus kieltäytyä hoidosta. Jos potilas ei kykene itse päättämään hoidostaan eikä hänen tahdostaan ole tietoa, läheisiltä kysytään, onko heillä tiedossa potilaan mielipidettä hoitoon liittyen. Tätä varten läheisille voidaan antaa tietoja potilaan voinnista.

Potilaan tekemä hoitotahto on sitova. Hoitotahdon laatiminen sisältyy potilaan itsemääräämisoikeuteen. Se on potilaan ennakoivasti antama tahdonilmaisu siitä, miten hän toivoo itseään hoidettavan. Hoitotahdossa voi esimerkiksi kieltää elvyttämisen, elämän keinotekoisen ylläpitämisen tai esittää muita hoitoon liittyviä toiveita esimerkiksi kivunlievitykseen liittyen. Hoitotahtoa sovelletaan vasta, kun potilas ei itse kykene ilmaisemaan omaa tahtoaan, ja se sivuuttaa läheisten tahdon.

Potilaalla on oikeus yksityisyyteen ja hänellä on oikeus määrätä, kenelle tietoja hänestä annetaan. Hän voi antaa valtakirjan potilasasiakirjojen luovuttamiseen, jolloin valtuutetulla on oikeus saada valtakirjan määrittelyn mukaisesti potilaan potilasasiakirjoja nähtäväkseen. Tahdon tietojen luovutuksesta voi myös kirjata hoitotahtoon.

Potilaalla on oikeus noudattaa oman uskonnollisen vakaumuksensa mukaisia tapoja ja oikeus saada tukea vakaumuksensa mukaisesti.

Alle on kerätty linkkejä hyödyllisiin sivustoihin, joilta löytää lisätietoa palliatiivisesta ja saattohoidosta sekä niihin liittyvistä prosesseista.

Duodecim-lehti: Saattohoito terveyskeskuksen vuodeosastolla

Sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan (ETENE) asiantuntijapalvelut

Terveyskirjasto – Hoitotahto

Terveyskylä – Palliatiivinen talo

Kirkkohallitus – Vakaumuksen ja uskon kunnioittaminen sosiaali- ja terveydenhuollossa

Terveyskylä – Saattohoito

Elintavoilla on suuri vaikutus ihmisen kokonaisterveysteen ja myös syövän esiintymiseen. Elintapamuutoksilla ei voida korvata lääketieteellistä hoitoa, mutta niistä voi olla merkittävää lisähyötyä syövän hoidossa ja ennaltaehkäisyssä. Elintapamuutosten tuoma hyöty on nimenomaan osoitettu niillä potilailla, jotka ovat ensin saaneet perinteiset lääketieteelliset syöpähoidot.

Terveyskylä – Terveiden elämäntapojen merkitys rintasyöpäpotilaalle

Sinun on mahdollisuus saada keskustelutukea OYSin yleissairaalapsykiatrian poliklinikalta missä tahansa vaiheessa hoitoa. Voit pyytää lähetettä hoitavalta lääkäriltä, mikäli haluat keskustelutukea. Katso myös:

Mielenterveyspalvelut (pohde.fi)

Terveyskylä – Syöpäjärjestöt

Terveyskylä – Rintasyöpäpotilaan psyykkinen jaksaminen

Pohjois-Suomen Syöpäyhdistys

OmaPohde ja Digitaalinen sote-keskus

Sairastuminen syöpään, erityisesti rintasyöpään, ja syövän eri hoitomuodot voivat tuoda mukanaan muutoksia seksuaalisuuteen ja parisuhteeseen. Seksuaalinen haluttomuus on yleinen ilmiö syöpään sairastuessa sekä hoitojen aikana ja jälkeen. Syövän hoidoista leikkaus- ja hormoniestohoidot voivat aiheuttaa muutoksia kehonkuvaan ja toimintoihin.

Seksuaalineuvonnassa keskustellaan näistä muutoksista ja saadaan neuvoja sekä vastauksia seksuaalisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Yleisiä keskustelun aiheita seksuaalineuvonnassa ovat muutokset seksuaalisuudessa, seksuaalisessa halussa ja parisuhteeseen liittyvät asiat. Seksuaalineuvonnassa saa tietoa syövän hoitojen aiheuttamista muutoksista hormonitoimintaan ja tarvittavasta itsehoidosta.

Seksuaaliterapeutille tarvitaan lääkärin lähete. Seksuaalineuvontaan pääsevät kaikki syöpään sairastuneet, jotka kokevat tarvitsevansa seksuaalineuvontaa.

Syöpä ja seksuaalisuus

Seksuaalisuus ja syöpä -opaskirja

Mikäli perheessäsi on alaikäisiä lapsia, tarjotaan sinulle ja puolisollesi mahdollisuutta osallistua Lapset puheeksi -keskusteluhetkeen. Tässä keskusteluhetkessä kartoitetaan lasten tilannetta ja perheen mahdollisen tuen tarvetta silloin, kun vanhemmalla on todettu syöpä. Tavoitteena on tukea vanhemmuutta toisen vanhemman sairastuessa vakavasti ja pohtia tapoja keskustella eri-ikäisten lasten kanssa vanhemman syövästä. Mikäli vanhemmalla on huoli lapsen selviämisestä koulussa, kotona tai harrastuksissa, voidaan tukitoimia järjestää itse lapselle ja nuorelle.

Lapset puheeksi -keskusteluhetkessä kartoitetaan myös perheesi tukiverkostoja. Onko olemassa isovanhempia, sukulaisia ja ystäviä, joilla on voimavaroja auttaa haastavassa elämäntilanteessa? Järjestyykö perheeseen käytännön apua vanhemman saadessa syöpähoitoja?

Aina tukiverkostot eivät ole lähellä, ja silloin perhettäsi pyritään auttamaan luomalla niitä. Tukiverkostoja, vanhemmuutta ja lasten hyvinvointia sekä perheen voimavaroja voidaan kartoittaa yhdessä kuntoutusohjaajan kanssa.

Voit saada lapsiperheiden esimerkiksi kotipalvelua, joka suunnitellaan yhdessä perheesi kanssa. Tutustu tarkemmin Pohteen palveluihin lapsille ja perheille:

Lapsille ja perheille (pohde.fi)

Syöpäpotilaan perheille järjestetään myös sopeutumisvalmennuskursseja, jonne tullaan koko perheellä.

Sopeutumisvalmennukset, OYS

Terveyskylä – Syöpäjärjestöt

Pohjois-Suomen Syöpäyhdistys

Voit saada kotihoidon palveluja, jos kotona selviytymisesi on vaikeutunut ja tarvitset säännöllistä henkilökohtaista apua päivittäisiin toimintoihin sairauden, vammaisuuden tai muun syyn takia.

Kotihoito (pohde.fi)

Sosiaali- ja terveysministeriö – Kotihoito

Kuntoutusohjaajan palvelut ovat käytettävissäsi, kun tarvitset kokonaisvaltaista ohjausta ja neuvontaa elämäntilanteeseesi, henkistä tukea tai rohkaisua. Kuntoutusohjaajan kanssa voit keskustella esimerkiksi arjessa selviytymisestä, töihin palaamisesta, tavanomaisista sosiaalietuuksista, sopeutumisvalmennuskursseista ja eri sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä yhdistysten tarjoamista palveluista ja tukimuodoista. Jos tarvitset kuntoutusohjaajan palveluita, kerro siitä avoimesti hoitajalle tai vaihtoehtoisesti voit ottaa itse yhteyttä OYS Syöpäkeskuksen kuntoutusohjaajaan puhelimitse. Lue lisää:

Kuntoutusohjaus sairaalassa

Terveyskylä – Kuntoutumistalo

Ensitietopäivät on tarkoitettu kaikille syöpään vasta sairastuneille, syöpähoitojen alkuvaiheessa oleville aikuisille ja heidän läheisilleen tai tukihenkilölle. Tilaisuudessa on mahdollisuus saada tietoa sairaudesta, hoidoista ja eri tukimuodoista sekä tavata muita syöpään sairastuneita ja heidän läheisiään. Ensitietopäivät täydentävät omasta sairaudesta saatua tietoa ja antavat valmiuksia sairauden sopeutumishaasteiden käsittelyyn.

Ensitietopäivien tarkemmat tiedot, kuten ohjelma ja ilmoittautumisen tiedot, saat ensimmäisen lähetetyn ajanvarauskirjeen yhteydessä. Ensitietopäivät ovat ilmaisia.

Sopeutumisvalmennus ja ensitietopäivät

Syöpähoitojen jälkeen sinulla on mahdollisuus hakeutua sopeutumisvalmennuskurssille. OYS järjestää syöpään sairastuneille sopeutumisvalmennuskursseja lääkinnällisenä kuntoutuksena ja kurssit ovat osa ryhmämuotoista potilasohjausta. Kurssin tavoitteena on saada tukea sairauteen sopeutumisessa ja arkielämässä selviytymisessä, saada tietoa syövästä, hoito- ja kuntoutusmahdollisuuksista sekä muista tukitoimista.

Sopeutumisvalmennuskurssi on osallistujille maksuton. Työssäkäyvien on mahdollisuus saada kurssiajalta kuntoutusrahaa korvaamaan ansiomenetystä. Matkakustannukset korvataan Kelan korvausperusteiden mukaisesti.

Lisätietoa OYSin kursseista ja hakulomakkeen saat kuntoutusohjaajalta. OYSin lisäksi sopeutumisvalmennuskursseja järjestää Kela. Myös syöpäjärjestöt järjestävät tavoitteellista ryhmätoimintaa. Näistä lisätietoja saat kuntoutusohjaajalta.

Sopeutumisvalmennukset, OYS

Kela – Syöpää sairastavan sopeutumisvalmennuskurssit

Terveyskylä – Syöpäjärjestöt

Kela – Sairastaminen

Kela – Lääkehaku

Kela – Sairauspäiväraha

Kela – Vammaistuet

Kela – Eläkettä saavan hoitotuki

Kela – Toimeentulotuki

Omaishoitajaliitto – Omaishoidon tuki

Pohde – Asiakasmaksut ja asiakaslaskut

Kela – Matkakorvaukset

Kela – Taksimatkat